Kahviaddiktio

Kahviaddiktio

Tänään olen ollut kiltisti tähän mennessä. Eilen illalla söin tuhdin iltapalan 2 paistettua munaa, paahtoleipää(tosin en paahtanut) ja pieni kupillinen mysliä maidolla. Aamulla ei ollut kiljuva nälkä, oikeastaan ei mitään näläntunnetta. Söin aamupalaksi lasten kanssa kaurapuuroa voisilmällä, mutta ongelmia tuli heti, kun ei ilman kahvia meinannut silmät pysyä auki. Väsytti kamalasti, eikä edes takapihaulkoilu auttanut, päinvastoin. Tein kapselikoneella moccachinon sitten ensiavuksi, tosin puolet jäi juomatta, kun ei vain maistunut. Kapselikahvin maun huonouden on käsittänyt vasta nyt kun omistaa moccamasterin…

Tänään on kauppapäivä ja ei kaapissa ollut oikein mitään, keitin sitten lapsille pastaa ja raastoin juustoa päälle(piti laittaa kananmunaakin mutta unohdin), esikoisen ollessa onnensa kukkuloilla; hänen lempiruokaansa! Yleensä meillä siis syödään ihan kunnon ruokaa, älkääkö nyt ymmärtäkö väärin.. 😀
Pastaakin oli niin pieni ripsu, että siitä ei riittänyt mulle. Lounasaikaan oli jo kaamea nälkä ja kun vein lapsia nukkumaan, satuin näkemään netistä herkkujen kuvia ja haaveilin jo mitä kaikkea mättäisin kunhan tenavat nukkuvat.
Kunnes muistin taas, että nyt en anna ihan niin helpolla periksi, syön ensin jotain järkevää ja katsotaan sitten maistuisiko vielä herkut.. Tein itselleni 4 pientä paahtista(oikeasti tosi pieniä viipaleita, vastaa ehkä 2 tavallista leipäviipaletta) ja loput juustonjämät ja leikkelettä reilusti päälle. Keitin ne aamulla väliin jääneet kahvitkin ja kylläpä maistui. Eikä ole enää nälkä, eikä ihmeemmin tee edes mieli mitään herkkuja. Tää päiväuniaika kun on yleensä ollut mulle se vaikein, eli jolloin repsahdan ahmimaan herkkuja mitä käteen sattuu, joten voiton puolella ollaan tän päivän osalta!

Ai niin ja muistin ottaa aamulla lääkkeet ja vitamiininkin! Motivaatio on ihan hyvä, vaikka aamulla masensikin pienesti, kun ajattelin herkkuja ja sitten asiaa, että en voi enää niillä itseäni lohduttaa. Syön vastedes herkkuja vain puhtaasti herkutellakseni, en siksi että on tylsää, surullinen, iloinen, palkitakseni itseäni tai lohduttakseni. Tai nälkään. Jos minulla on nälkä, olen ansainnut ensin jotain ruokaa, sen jälkeen voi ottaa herkkua. Se oli ihan hauska oivallus ja poisti tuo harmituksen.

Mies luki eilen tuota mun tsemppaustaulua ja piti sitä hyvänä juttuna. Se kyllä tsemppaa, mutta mulla on semmoinen luonne, että herkästi otan neuvot ja asiaan puuttumisen ja liiallisen kannustuksen negatiivisesti. Onneksi hän tietää sen, joten ei puutu liikaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s