Kävin eilen testaamassa uusia lenkkareita. Kävelin reilu 3km lenkin, musan pauhatessa kuulokkeista ja tehokkaasti muu maailma jäikin ulkopuolelle. Aikaa tuohon lenkkiin meni ehkä 50minuuttia kaikkine liikennevaloineen.
Kengät tuntuivat hyviltä jaloissa, mutta kiitos aiemman päiväisen kirppis-kauppareissun, olin kävellyt littapohjakengillä niin paljon, että samantien kun otin nuo lenkkarit pois, tuntui plantaarifaskiittikipua. Mutta siis, kengät toimivat erittäin hyvin, koska kävellessä en tuntenut mitään.
Kävely tuntui ihan mukavalta, vähän ehkä puudutti kun en oikein tuntenut reittiä ja sen takia vähän ressasin että kuinka pitkälle uskallan mennä(ja miten vauhdilla), jotta jaksan vielä takaisinkin. Huomasin viimeisissä liikennevaloissa ennen kotia, että jaloissa tuntui ”sähköiskuja” ja ne eivät olis halunneet enää kävellä. Tuttu tunne opiskeluajoilta, kun kirmasin puolijuoksua ehtiäkseni bussiin, eli ei siis mitään epänormaalia. Päätin siis piiskata niistä loputkin irti. Pääsin kotiin niin olin ihan hikinen, punainen ja niinkuin loppumatkalla arvelinkin, sain heti mieheltä nuhteita että aloitan liian rajusti ja en jaksa seuraavana päivänä mitään. Voi olla, mutta en mä olis joka tapauksessa tänään mitään jaksanut. Mukavaa kuitenkin, tuli vähän hikikin ja oli erittäin hyvä ja onnistunut fiilis että tuli lähdettyä, varsinkin kun http://kuntoplus.fi/reittisuunnittelu tällä laskin matkan lisäksi kalorit ja kulutuksen. Hauskaa joskus sitten seurata, että mitä tuohon matkaan kuluu ehkäpä vaikka puolen vuoden päästä aikaa… Latasin kuitenkin nyt kännykkäänkin Sports Tracker-sovelluksen, katsotaan koska pääsis testaamaan.
Jalat oli jo entisestään jumissa(varsinkin kankut) ja simahdin suihkun jälkeen kuin saunalyhty, joten venyttelyt unohtui. Tuohon kankkujumiin tuo kävely vain auttoi. On tullut liikaa istuttua paikallaan viimeaikoina..
Aamulla herätessä jalkapohjat oli TOSI kipeät ja en meinannut päästä edes vessaan. Tuttu ilmiö tuolta Lontoonreissulta, tiesin että kyllä se kohta helpottaa ja niin helpottikin, tosin kyllä jalkapohjat tuntuukin siltä että pari päivää putkeen niitä on kunnolla rasitettu. Vaaka näytti muutaman kilon vähemmän kuin viikonloppuna(ei ihme, tuli syötyä ja varsinkin juotua silloin aika tuhdisti, mutta kuitenkin).. Oli myös hirrrveä nälkä aamulla ja maha suorastaan murisi, illalla ei tuon lenkin päälle meinannut oikein maistua mikään, söin vähän maustettua proteiinirahkaa(ei ole sekään minun juttuni, maku oli hyvä, mutta koostumus tökkii) ja lopulta otin kohtuullisen kulhollisen muromysliä ja pilkoin siihen päälle tuoreita mansikoita. NAM! Tosin aika höttöhiilariahan tuo on, kun sisältää vain viljaa ja sokeria ja maito muuttuu tuon myslin kanssa siirappiseksi liemeksi, joten tänään päätin sitten että teen itse paremmin omaan makuuni sopivaa myslisekoitusta.
Reseptin kehittelin itse soveltaen muutamia netistä löytämiäni ja sitten oman makuni mukaan vielä vähän lisää, luulen että nyt ensi kerralla teen vähän erilaista, vaikka ei tämäkään pahaa ollut. Nämä jotkut määrät ovat vähän hassuja, kun tosiaan ostin nuo ei-perus-ainekset irtomyynnistä näppituntumalla.
180g Isoja kaurahiutaleita
60g Ruishiutaleita
50g Kauraleseitä
36g Pellavarouhetta
53g Auringonkukansiemeniä
65g Kurpitsansiemeniä
44g Paahdettua täysjyväriisiä
86g Hasselpähkinää rouhittuna
100g Cashewpähkinää rouhittuna
125g Rusinoita
63g Raakakaakaopapurouhetta
ja
20g Kookospalmusokeria
2 rkl Hunajaa
Vajaa 1dl öljyä
2-3 rkl Vettä
Elikkä kuivat aineet sekaisin ja nuo jälkimmäiset kattilaan ja sen verran lämmitys että sokeri ja hunaja sulavat. Sitten sekoitetaan pikkuhiljaa liemi kuiva-aineisiin, levitetään pellille ja uuniin 150-175 asteeseen 5-10minuutin sykleissä välillä käännellen ja möyhien. Luulen että pidin itse yhteensä puolisen tuntia, mutta en ole varma kun tosiaan pätkissä pidin ja samalla annoin lapsille lounasta ja touhusin muuta.. Uunissakin olisi ehkä saanut oll enemmän höökää ja se olisi sitten lyhentänyt tuota paahtoaikaa, mutta pelkäsin että käräytän koko satsin, kun en pystynyt 100% keskittymään ja meidän kiertoilmauuni on melko ärhäkkä paistaja..
Näköjään minä EN pidä tuosta raakakaakaon mausta, tekee sellaisen ihmeellisen vivahteen tuohon, tulee mieleen joku viski tms. Ehkä se ei tykännyt paahtamisestakaan, mutta maistui aika samalle jo kun maistelin sitä ennenkuin aloitin kokkailun.. Ajattelin kaupassa, että sillä sais myslistä vähän tuhdimpaa, mutta ensi kerralla laitan vaikka kookosta tai vaikka enemmän erilaisia pähkinöitä. Nyt jäi parit pähkinät ja pinjansiemenet ottamatta, kun minusta ne näytti ja tuoksahti siellä laarissa hieman eltaantuneilta.. Pellavarouhekin on aika uusi tuttavuus, mutta siinä tuntuu olevan paljon kaikkea hyvää. Sen annostelu on vieras, eikä jaksanut kaupassa alkaa googlailemaan enää, niin otin sitä vain pienen nyyskäyksen..
Makeuttakin olisi saanut olla ehkä hitunen enemmän, laitoin aika varovasti, kun en tiennyt että onko esim puoli desiä(jossain ohjeessa mainittu) paljon vai vähän.. Mutta esim vaniljajugurtin kanssa nyt testattuna on ihan maistuvaista ja ihana sopivan rouskuvan pehmeä tekstuuri, omatekoinen on aina omatekoista 🙂
Lidlissä on usein pähkinät tarjouksessa, joten täytyy pitää silmät auki vastedes ja ovat ihan kohtuuhintaisia normaalistikin. Ja laatu on hyvää, sieltä ollaan saatu parhaat parapähkinätkin, ettei ole ollut homeen makuisia tms.
Ai niin, tuo kirppis-kauppareissu.. Mulla oli aivan hirrrveä nälkä ja sorruin ostamaan koko perheelle kullekin pienen suklaat, lapsille muumipatukat ja meille aikuisille Lionit. Noh ei sekään kyllä mun mittakaavassa ollut paha, huomioin kyllä kaupassa erittäin tarkasti myös isot karkki- ja sipsipussit, keksipakkaukset ja muut, mutta ajatukset pysyivät kasassa ja ”kurissa”. Kassalla oli iso lava muovisia kilon karkkilaatikoita, mietin mitähän olisin normaalisti ostanut ja miltähän tuntuis kun tuon söis, mutta unohdin ajatuksen nopeasti. Tai lähinnä runttasin sen jonnekkin ajatusten likakaivoon. Yäk. Ajattelin että nuo eivät ole enää minulle, minä en tarvitse noita enää, kun tiedän mikä on homman nimi.
Tuli aika hyvä fiilis, silti koko ajan mietin epäuskoisena, että onkohan tämäkin taas joku vaihe, koskahan taas sorrun ja ihan varmasti sitten pidän näitä ”ylväitä” ajatuksia ja itseäni tyhmänä, kun kuvittelin että minusta olisi tähän ja nolona, koska taas epäonnistun.. Ja mietin että ajatteleekohan mieskin, että jaa taas joku hurahdus, että kauankohan tällä kertaa kestää.. Minä olen jossain asioissa tosi lyhytpinnainen, mutta toisaalta olen myös erittäin sinnikäs jos vain tarpeeksi jotain haluan. Noh päivä kerrallaan ja positiivisen kautta.. NNnnggh!!
Ärsyttävää, kun kaikkia ajatuksia ei vaan voi plokata. Hassua sinänsä, koska MINUSTAHAN tämä on kiinni, eikä kenestäkään muusta, vain MINÄ voin tähän vaikuttaa ja päättää että lopahtaako tämä vai ei..
Lopulta kun pääsin kotiin, oli ruoka valmiina. Syötiin savulohta ja uusia perunoita sitruuna-tilli kastikkeella, jälkkäriksi maistoin suklaapatukkaa, todeten ettei mulla ole enää nälkä ja ei tee enää mieli mitään jälkkäriä varsinaisesti. Söin kuitenkin siitä puolet hitaasti maistellen, eikä se ollut edes niin ihmeellistä mitä kaupassa aattelin, kun mielessäni ehdin jo moneen kertaan syödä patukan muutamalla haukulla saaden muka euforisen olon.. Kun ei ollut nälkä, eikä mitään tunnetta mitä turruttaa syömällä, ei se herkuttelukaan tuntunut kummoiselta..
Annoin loput miehelle, joka nautiskeli univelasta väsyneenä yllätysherkkupalansa asiaankuuluvalla hartaudella. Tuli jotenkin hämmentynyt olo, voiko tästä enää oikeasti muka edes palata normaaliin, kun on ymmärtänyt jotain noin merkityksellistä?
KARKKIPAPERIROSKIS 