BED ja pohdintaa, pitäisikö mennä lääkärille..

BED ja pohdintaa, pitäisikö mennä lääkärille..

Arki menee nopeasti, näköjään ilman herkkujakin.
Tietokonepöydällä on pussinjämä hopeatoffeita, jotka ostin viime laivareissulla. Mies on niitä lähinnä syönyt ja olin vihainen, että joutuu ostamaan minulle uusia. Sen alla on 330g suklaamakeisrasia, jonka söin lähestulkoon yhtä soittoa viime viikolla yhtenä päivänä lasten päiväuniaikaan ja vielä kipollinen itsetekemää jätskiä päälle. Piti syödä nopeesti, ettei lapset ehdi herätä ja mättäminen jää kesken..Tuli paha olo, eikä ruoka maistunut ja jätin päivällisen väliin ja lopulta illalla vetäydyin tänne ”hoitamaan asioita” eli syömään loputkin namut mitä oli jemmaan kaappeihin jäänyt.
Rasia on edelleen tuossa, en ole ehtinyt siivoamaan täällä huoneessa lainkaan, koska ainoa lapsivapaa aika menee tähän blogin kirjoittamiseen(eikä aina edes riitä, kun esikoinen nukkuu nykyään vain pienet torkut). Eipä kyllä ole tarvettakaan. Tuo rasia on viimeisin muistutus siitä, että minulla on BED, syömishäiriö, ahmimishäiriö(tai ahmintahäiriö taitaa olla se virallinen termi).

Olen tässä jo pitkään miettinyt, että pitäisikö minun mennä lääkärille hankkimaan ihan virallinen diagnoosi. En koe että voisin saada sieltä mitään apua, en saanut apua silloin keskivaikeaan/vaikeaan masennukseenkaan. Mutta haluaisin virallisesti papereihin tuon tiedon, että minulla on tämä sairaus ollut teini-iästä asti ja että ylipainolleni on syy. Jo ihan senkin takia, että jos en nyt itsekseni tähän pysty, niin ehkä sitten myöhemmin on helpompi saada ehkä esim lähete eteenpäin, kun kyse ei ole ”uudesta” asiasta lääkärin silmissä.
Toisaalta keskusteluapukin voisi olla hyvä, tai jonkinlainen tsemppari mutta esim ravintoneuvonnalle en koe tarvetta ja epäilen että lääkäri sitä kuitenkin ekana suosittelee..

Kuten olen aiemmin maininnutkin, olen erittäin tietoinen ravintoasioista.
Raskausdiabetesdieettien myötä opettelin kaikki hiilari-rasva-protskuasiatkin ja meillä syödään melko kasvispainotteisesti verrattuna esim virallisiin suosituksiin ja välipalat ovat kohtalaisen järkeviä(siis muilla paitsi itselläni). Pääruuilla lisukkeena siis on useammin kasviksia, kuin perunaa, riisiä tai pastaa. Koin jo silloin raskausaikana aivan typeräksi tuon ravintoneuvontakäynnin, ainakin näillä nykyisillä virallisilla ravitsemussuosituksilla. Muutenkin tuli sellainen olo, että mua pidettiin tyhmänä, koska olen ylipainoinen. ”Ranskanperuna ei ole vihannes, hih hih”.. Lisäksi ärsytti, että esim virallisessa raskausdiabetesohjeessa neuvottiin syömään päivän mittaan jopa 9 palaa leipää, 1-2 joka aterialla. Lisäksi suositaan vähärasvaisia tuotteita, jotka eivät pidä nälkää ja suositellaan makeutusaineita, jotka eivät kyllä minusta sovi kellekään. Itse jätin radi-dieetillä (huonot) hiilarit minimiin, söin paljon marjoja, kasviksia ja rasvaa. Olin kylläinen ja energinen. Äitiyspolilla sain haukut, kun en syönyt aamupalaksi puuroa(koska siitä sokerit menivät yli arvojen), vaan munakasta, jolla sain mittaustulokset pysymään hyvinä..

Sinänsä olen myös hyvin tietoinen psyykkisen puolen jutuista, mutta en tiedä auttaisiko tässä tilanteessa, jos saisi jotain konkreettista juttuapua, kun sinällään kyse on vain vääristä käyttäytymis- ja ajatusmalleista, jotka olen tunnistanut ja pyrkinyt nyt itse niitä muuttamaan. Ja onko täällä pikkukaupungissa edes apua saatavana, ainakaan semmoselta taholta joka tätä asiaa ymmärtää. Luottoni ei ole kovin korkealla, mutta taidan silti varata ajan, vaikka miehen työt vähän tekeekin lääkäriin pääsystä hankalaa. Jos pyydän isovanhempia siksi aikaa tänne, joudun ehkä selittelemään. Tietty voisinhan sanoa että menen tuon jalkapohjakivun takia tms.. Ehkä sitäkin pitäis lääkärille näyttää, en tiedä onko se kuitenkaan tuota plantaarifaskiittia, kun kipu tuntuu tuossa jalkaholvissa enemmänkin taas.. Nukuin villasukat jalassa ja näin painajaisia..

Eilen käytiin mummolassa ja kelistä huolimatta vedin lenkkarit jalkaan ja pyysin miestä jättämään mut 2,6km päähän mummolasta ja kävelin lopun matkan. 33minuutissa selvisin ja en edes kastunut, vasta kun pääsin perille, satoi aivan saavista kaatamalla. Jalkapohjaa särki ensin, mutta sekin kävellessä helpotti. Nyt aamulla ne eivät olleet ihan niin kipeät, mutta en kyllä tänään ihan vapaaehtoisesti laittais enää noita kenkiä jalkaan ja/tai lähtis kävelylle. Harmi, koska olen jo jossain määrin alkanut tykätä tuosta ja odotan, koska pääsen taas viettämään ”omaa aikaa”.. Herkkuja ja mässäilyä en ole kaivannut yhtään. Paitsi eilen kyllä vedin iltapalaksi kaksi lautasellista mannapuuroa tuoreiden marjojen kera ja voin sanoa että mahalaukku oli aivan räjähdyspisteessä ja kyllä kadutti! Mietin vielä, että tämä on ”järkevää iltapalaa ja jäi vähän(muka) nälkä, että otan nyt vielä ihan vähän”. En tiedä oliko tuo hyvä vai paha, mutta en osaa nyt ainakaan soimata itseäni, vaikka menikin vähän yli.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s