Lips lips lipsuu…

Lips lips lipsuu…

En ehtinyt eilen lenkille, koko loppupäivä meni plörinäksi, kun perunat eivät meinanneet kypsyä ja lopulta saatiin lounasta syötyä vasta alkuillasta ja kaikki viivästyi ja en viitsinyt sitten miestä jättää yksin lasten kanssa hoitamaan iltatoimia.. Harmittaa etten ottanut jotain pientä välipalaa ja lähtenyt siinä vaiheessa, mutta oli niin tajuton nälkä että en sit ajatellut järkevästi.  Sit lopulta sorruin myös vähän napostelemaan, mutta määrällisesti onneks namuja meni ehkä jotain 50g paikkeilla. Huomaan myös, että selkeästi nuo jemmaan jääneet lempikarkkini suorastaan huutelevat mun nimeä, vaikka luulin ettei se olis ongelma.. Noh, kunhan tuo viimeinen pussillinen on syöty, niin sekin ongelma poistuu ja en osta enää varastoon sen enempää, kuin olen valmis kerralla syömään..

Tänään olen jo varautunut eilisenlaiseen ongelmaan, söin nyt lounaan vähän myöhemmin ja oottelen että ukko pääsee salilta ja lähden heti samantien ennenkuin aletaan ees valmistella päivällistä. Toinen vaihtoehto on lähteä vasta, kun on saanut lapset nukkumaan, mutta lapsilla on viiikonlopun jälkeen rytmi edelleen vähän sekaisin ja esikoinen eilenkin nukahti vasta melkeen 23 maissa! Normaalisti siis klo 20 meillä syödään iltapala ja viimeistään 21-21:30 olisivat sängyissään, tai vähän voi venähtää jos esim kylpevät pitempään..Tosin niin kauan kun olen kotiäitinä, niin liekö tuo niin tarkkaa..

Vähän myös ahdistusta ilmassa, kun joudumme lasten ja yleisen ajanpuutteen takia luopumaan kissoista. Ovat jo eläkeiän kynnyksellä, eivätkä oikein koskaan ole sopeutuneet lapsiin. Vauvojen kanssa tulivat vielä hyvin toimeen, mutta nyt kun lapset ovat vikkeliä ja äänekkäitä, sekä ajoittain muistuttelusta huolimatta kovakouraisia, niin on alkanut ilmetä ongelmia ja häiriökäyttäytymistä.
Onneksi ystäväni on luvannut ottaa nuo eläkeläispäiviä viettämään vela-kotiin, joten saavat siellä rauhaa ja varmasti tarpeeksi huomiota. Vaikka uusi koti on hyvä ja tuttu, niin kyllähän tämä koville ottaa. Itsesyytökset ovat kovia, vaikka järjellä ajateltuna olisin todella itsekäs ja inhottava, jos eväisin kissoilta tuon mahdollisuuden. Kuitenkin ne ovat olleet seurana ja lohtuna vaikeina vuosina, mutta yritän nyt ajatella, että tämä on heille palvelus, niinkuin onkin ja olen varma että ovat onnellisempia siellä, kuin täällä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s