Karmivan ällöt lomaltapaluuterveiset

Karmivan ällöt lomaltapaluuterveiset

Noniin, eka arkipäviä loman jälkeen pikkuhiljaa takanapäin. Eikä missään mukavissa merkeissä, sillä löysin tyttären päästä täin. Hän siis aloitti kerhon muutama viikko sitten, en tiedä liittyykö tämä siihen, vai onko nämä tulleet joltain lomareissulta(laivan pallomeri tms). Lopulta löysin niitä aika paljon lisää häneltä ja omasta päästäni lisää, joten jokainen voi vain kuvitella mitä tää päivä on tehty. Ja millainen olotila ja fiilis ollut, kun odotin miestä töistä, että tulee apteekin kautta ja tuo jotain myrkkyä!!

Muutenkin koko loma on menty lasten ehdoilla ja herkkuja on tullut syötyä enemmän kuin edes pahimpina aikoina arkena.. On ollut juhlia ja laivareissuja enemmän kuin laki sallii.. Mutta tällähetkellä tää täihommeli on niin hermon päällä, etten jaksa ees ajatella mitään muuta, saati mitään ”ryhdistäytymistä”. Lisäksi ahdistaa niin pirusti ja tunnen mukamas ympäri kroppaa kaikenlaisia tuntemuksia, niin olen tuota ahdistustakin koittanut lievittää syömällä. Jotain kertoo myös se, että olin vain iloinen, että kotona sattui olemaan herkkuja, joilla olen koittanut itseäni turruttaa. Se on jopa auttanut, kun olen saanut ajatukset muualle. Netissä muutama järjen ääni antoi vertaistukea, loput oli sitä ”yök yök ällöö”-osastoa, joiden ansioista peruin tänpäiväisen puistoreissun, kun ei tehnyt mieli lähteä mihinkään ihmisten ilmoille! Mies nyt lähti sinne kuitenkin lasten kanssa purkamaan pahimmat energiat, toinen vielä rallattali iloisena lähtiessä ”meillä on täitä, ötököitä päässä” yms.. Huoah.. Tiedän siis että nämä eivät johdu hygieniasta tai sen puutteesta, vaan huonosta tuurista. Näähän on aika yleisiä nykyään, varsinkin tähän aikaan vuodesta.. Mutta jokatapauksessa inhottavaa!!!!

Olen nyt juonut limuakin, jota jäi esikoisen synttäreiltä viikko sitten, hirveä hiki ja jano, kun olen tuolla 80-asteisessa saunassa käynyt noita tyynyjä yms kääntelemässä säännöllisin väliajoin ja tarkistamassa että kaikki on ok ja pessyt pyykkiä konekaupalla ja kuivuri laulaa, niin että saunan kanssa yhdessä kohta tekevät varmaan tästä kämpästä jonkun +60asteisen.. Puuh, kunhan tää on ohi, niin sanon vaan että voihan helvetti! 😛

Totaalinen repsahdus

Totaalinen repsahdus

Viikonloppu takana. Tosin olishan se pitänyt ennakoida, miten iso vaaranpaikka on siinä että jään yksin kotiin ilman henkistä valmistautumista. Varsinkin, kun kaupasta ei tajuttu ostaa mitään kunnollista syötävää ja mulla hädintuskin oli kotona aamupalatarvikkeita. Perjantaina tilasin illalla XL-kokoisen perhepitsan(tämä minun ikuinen nemesikseni) ja lauantaina hain mäkkiruokaa. Sunnuntaina vedin vielä loppuja pitsoja naamaan, ennenkuin mies tuli. Piilotin sen jäätävän suuren pitsalaatikon komeroon, ettei ulkopuoliset näe niitä. jos sattuvat tulemaan ovelle asti..

Toisaalta ärsyttää, että noin pienestä annan heti periksi, toisaalta yritän ajatella positiviisesti, että en mättänyt itseäni ähkyyn, vaan söin tuosta pitsasta kuitenkin koko viikonlopun. Söin siis 3 palaa heti ja yhden yöllä ennen nukkumaanmenoa, loput puolet vasta sunnuntaina. Silti harmittaa tuo ajatustapa, että mukamas on turvallisempi ja parempi olo jossain sisällä, kun tiedän että pizzaa on niin paljon, että sitä riittää koko viikonlopuksi (vaikka teoriassa olisin voinut tilata vaikka molempina päivinä yhden pienen) ja alunperinhän kylläkin ajattelin syöväni siitä oikeasti niin että maha ratkeaa. Toisaalta tulin kyllä tosi täyteen jo tuosta 3 palastakin…
Mäkkäristäkin tilasin ihan ”vain” tavallisen aterian+frappen(joka oli muuten taivaallisen hyvää), kun vielä vuosi tai viisi sitten olisin tilannut kaksi ateriaa ja/tai kasan juustopurilaisia. Karkkia en syönyt hirveästi, vaikka tuntuu tuon laivareissun jäljiltä pursuavan joka paikka makeisia.
Kuitenkin tuli lauantaina oltua liikenteessäkin, eli kävelyä tuli varmasti useampia kilsoja taas ja ainakin tämänaamuisen vaakalukeman mukaan ei mitään p ysyvää vahinkoa tullut tehtyä, mutta tämän ajatuksen kitkeminen olisi tärkeämpää ja joku sisälläni huutaa ”hälläväliä”.. Pakko sanoa että toisaalta odotan jo tavallista arkea, tämä lomailu on kyllä tämän prosessin kanssa aika hankalaa jatkuvine houkutuksineen…

Arki vielä sujuu, kun menee pienin askelin, mutta selkeästi tuo oli aivan liian iso hyppy tässä vaiheessa prosessia ja olin AIVAN LIIAN HUONOSTI VALMISTAUTUNUT! Jos mulla olis ollu edes jotain hyvää kohtalaisen tavallista kotiruokaa, en välttämättä olis repsahtanut noin pahasti, nyt kun mies kävi pikaiseen kaupassa ennen kuin lähti, ainoa mitä keksin hänen tuovan minulle viikonlopuksi oli 1,5l vaniljakokis. Enkä juonut siitä edes puolia, en nykyään edes pidä hirveesti limsasta.
Tosin olishan meillä ollut jotain nuudelia, ehkä pakkasessa jotain ”parempaakin”, mutta yksinäisyys ja tylsyys sai sitten käyttäytymään vanhalla tyhmällä tavalla. Jos nyt sitten nöyrästi myöntäis ja ymmärtäis, että mikä meni vikaan ja ensi kerralla valmistaudun tähän paremmin. Tosin onneksi tällaiset tilanteet on meillä tosi tosi tosi harvinaisia ja näitä on ehkä kerran vuodessa tai kahdessa vuodessa.

Viikkoraportti

Viikkoraportti

Noniin, virkistävät yöunet takana ja pieni morkkis kaikista herkuista, mitä eilen uupuneena vetelin..

Eli tosiaan melkoista kiitoa ollut tämä viimeinen viikko. Perjantaina oli miehen eka lomapäivä ja koska oli luvattu niin hienoa keliä, niin me pakattiin auto ja hurautettiin Hankoon rantalomalle. Kiloista huolimatta mulle ei ole koskaan tuottanut päänvaivaa esiintyä uima-asussa(toisin kuin uimahallissa, missä pitää suihkussa käydä alasti muiden katsellessa, traumat), mikä tietty on ihan hyvä lasten kannalta, kun ovat kovia vesipetoja. Olivat aivan pähkinöissään, vaikka vesi oli viileähköä, hampaiden kalinasta huolimatta oli hauskaa.
Sittemmin on ollut anoppilareissua, mummolareissua, pappaa käyty katsomassa sairaalassa, laivamatkaa ja muuta. Pappa kuitenkin voi hyvin taas ja kaikista reissuista selvitty kunnialla.

Laivareissulla en syönyt paikanpäällä lainkaan karkkia ja toisella päivällä en käynyt ees jälkiruokapöydässä, söin vain pehmiksen. Entiseen verrattuna aika huikea muutos. Muuten kyllä tuli herkuteltua sitten ruualla ja eilen sorruin syömään suklaata ja karkkia, ostin kotiin pääasiassa kovia karamelleja, koska ne ovat ns vaikeita. Eli niitä ei voi ahmia, eikä syödä nopeasti.
En nyt kuitenkaan jaksa hirveästi stressata noita syömisiä.. Kuitenkin suuret linjat ovat pitäneet, eli ensin ruokaa(kohtuudella) ja sitten vasta makeaa herkkua, sekä olen aina herkkuhimon yllättäessä tehnyt itsetutkiskelua ja ymmärtänyt mitkä asiat saavat minut mättämään sokeria. Esimerkiksi väsymyksen, v*tutuksen ja stressin välttely on ollut aika mahdotonta viimeaikoina ja kuitenkin on tullut oltua liikkeessä, mikä on aina hyvä asia.

Täällä ollaan!

Täällä ollaan!

On vaan ollut aika hurja viikko.. Ei olla taidettu olla yhtään päivää kotosalla, kun miehen loma alkoi. Sen lisäksi isäni sairastui ja käytiin häntä katsomassa, sekä muutenkin ollaan reissattu.. Kerron huomenna paremmin, tai voi olla että menee maanantaille.. Kaikki kuitenkin kunnossa taas ja itselläkin positiivinen draivi yhä! 🙂
Varsinaista kuntoilua ei ole tullut harrastettua(paitsi miehen aktiivisuusrannekkeesta on paukkunut tänäänkin kymppitonni reilusti yli, ollaan siis saman verran kävelty) ja ruuatkin ovat olleet enemmän ja vähemmän kyseenalasia, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni tuli sekin koettua, etten ahminut itseäni laivan buffetissa jälkkäreillä ähkyyn. Karkki on tänään maistunut vähän kyllä sitten senkin edestä, mutta syytän siitä infernaalista väsymystä ja uupumusta, sekä stressiä. Onneksi tämä tästä varmasti vähän ainakin tasaantuu.. Nyt omaan sänkyyn nukkumaan, aah!

Lidlin sykemittari

Lidlin sykemittari

Eilen ex-tempore mummolareissun jälkeen päätettiin pistäytyä Lidlissä hakemassa vissyä. Muistin nähneeni aikaisemmin Lidlin mainoksessa sykemittareita, joten piti sitten sellaistakin katsoa. Miehellähän on Polarin sykemittari, joka ei tosin ole ollut aikoihin käytössä ja siitä on paristo loppu. Tuosta Polarin kellosta tai sykevyöstä ei voi vaihtaa paristoa itse ja kuulemma pariston vaihto maksaisi lähes uuden kellon verran, sekä sykevyö pitää rikkoa, jotta siitä saa pariston pois..
Kävi tuuri, että noita kelloja sitten oli vielä meidän kaupassa ja mies sattui bongaamaan vielä pinkin! Annoin hänen tutkia pakettia, kun noista enemmän tietää ja hän oli sitä mieltä että on se ainakin hintansa väärti (alle 20e) ja meillä oli ennestään hyviä kokemuksia Lidlin tuotteista, joten hän lupasi sen mulle ostaa. Tuli hyvä mieli ja motivaatio nousi taas kohisten!

Olin todella yllättynyt, kun kotona pakettia avatessa huomasin, että tästä Crivit-merkkisestä sykemittarista voi sekä vyöstä, että itse kellosta vaihtaa paristot. Toimintojakin ilmeisesti on aika hyvin(esim tavoitepulssialue) ainakin peruskuntoilijalle, joita varten mittari kysyi syntymäajan, painon ja pituuden yms ja laski BMI:n. En ole vielä päässyt tosiaan käytännössä testaamaan tai kokeillut noita toimintoja, mutta hinku on jo kova. Kerron sitten lisää käyttökokemuksia. Ainoastaan mulla on vaikea totuttautua pitämään kelloa ylipäätään, kun en ole tottunut. Materiaali myös on tuollainen muovinen, joka hiostaa ja lisäksi olen kova pesemään käsiä, joten välillä sinne asti menee hieman kosteutta, joka myös hautuu. Voi olla että pidän tuota tulevaisuudessa vain silloin kun sykevyötäkin. Tuossa olisi hienosti näkyvissä myös viikonpäivä, päivä, kuukausi ja vuosi, mutta valitettavasti ei niin meille suomalaisille tuttuun tapaan, vaan ”TH 8-06″(ja ”Yr 15”), eli ilmoittaa päiväyksen käänteisesti. Kellossa on myös valo, mikä on pimeällä erittäin kätevä.
Uskaltaisikohan tänään jo lähteä testaamaan..? Tulehduskin tuntuu vähän talttuneen, meneekin illalla sitten kuurin viimeinen tabletti, vatsa oli kyllä illalla tosi kipeä, mutta luulen että siihen auttais ihan maitohappobakteerit.

Muuten kyllä tämä päivä on ollut ihan kaamea! Liekö lapset aavistamassa, että tänään alkaa loma ja on huvituksia tulossa, kun ovat olleet ihan mahdottomia. Lisäksi oma pinna on ollut tosi kireällä, joten huutoa, itkua ja hammastenkiristystä on riittänyt rutkasti jo ennen puoltapäivää.. Onneksi juniori edes nukahti päiväunille, esikoinen ei suostunut syömään, eikä nyt ees nukkumaan. Annoin tulla alas, jotta edes toinen lapsista saa nukuttua ja nyt kitisee tuossa, että haluaa syödä/piirtää/muovailuvahaa/lastenohjelmaa ja ei halua syödä/piirtää/muovailuvahaa/lastenohjelmaa jne. Sääntönä on, että jos ei nuku, niin sitten pitää leikkiä hiljaa ja ruokaa meillä ei tarjoillakaan kuin ruokailuaikoina ja jos päättää paastota, niin seuraavalla aterialla vasta saa muuta.
Itse sentään söin ihan hyvällä ruokahalulla tuota edellispäiväistä ruokaa ja orastanut herkkuhimokin talttui. Nyt lähinnä vaikeuksia miettiä mitä ruokaa päivälliselle laitettaisiin, kun on muka niiiin kylläinen olo..

Eka seuraaja! <3

Eka seuraaja! <3

Sen kunniaksi päätin vähän muuttaa ulkoasua mielekkäämmäksi, kun blogia perustaessani otin vain ekan vaihtoehdon mikä silmiin osui.
Kaivoin tietokonehuoneen roskiksesta kaikki vanhat herkkupaperit tehdäkseni hienon asetelman valokuvalogoa varten.. No okei, yhdestä löytyi vielä suklaatakin sisältä, mutta se olikin tuosta pöytälaatikosta, liekö miehen jemmaama….

Tämän uuden teeman värimaailma ei nyt oikein vielä ole mieleinen, äsken tää antoi valita taustan ja fontin väritkin, mutta kun aikani noita kokeilin, hukkasin sen mieleiseni värin ja teeman ja nyt ei ole aikaa enempää tätä ihmetellä.
Jotenkin muutenkin aika monimutkainen tämä WordPress(tarkoitettu kai lähinnä ammattikäyttöön), mutta oli melkein ainoa järkevä vaihtoehto, kun en halunnut liittää tätä blogia google-tiliini ja esim Blogger ei muuta vaihtoehtoa antanut, ilman että päivittäinen kirjoittelu olisi mennyt hankalaksi ja halusin muutenkin kokeilla itselle uutta palveluntarjoajaa.

Huh hellettä!

Huh hellettä!

Ihana ilma ulkona, tosin meinasin paahtua takapihalla kun lasten kanssa yritettiin vähän ulkoilla.. Mutta ensin pitää vähän käydä läpi alkuviikkoa.
Eilen olikin sitten välipäivä, etten kirjoittanutkaan mitään, kun lasten päiväuniaikaan keskityin arjen askareihin, eli toisinsanoen 5 ikeakassillista puhtaita pyykkejä oli taas kertynyt viikattavaksi..
Kävin myös kukonpierun aikaan päivystyksessä, kun aivan järkyttävän pahat virtsatieinfektion oireet valvottivat mua jo toista yötä. Ei lähtenyt puolukkaa syömällä, joten pakko oli lähteä.. En kylläkään ees lääkäriä tavannut, jätin vaan näytteen ja resepti antibioottiin tupsahti sitten sähköisesti. Puhelimessa sairaanhoitaja ihmetteli että eikö mulla ole kuumetta, että tulehdus oli tosi paha.. Onneksi nyt on jo parempi olo, mutta ei paljon ole tehnyt mieli kotoa poistua, eli lenkkeily on taas vaihteeksi jäänyt. Mutta asenne ei, eli en aio ajatella että ”nonii se siitä”, vaan heti kun vähänkään on semmonen päivä(ja keli) että voisin taas mennä, niin tosiaankin menen..

Kohta alkaa loma, pari päivää enää! Perjantaina siis jo eka lomapäivä, luvattu hellettä mutta saapa nähdä että mitä keksitään, eilen jo rustattiin pientä listaa, mistä sitten voisi valita kun on sellainen olo että kotona möhnäys riittää. Hankoon jokavuotiselle rantalomalle nyt ainakin ja sitten metsään sieniä etsimään, kun tuntuu olevan aivan mahtava kanttarellivuosi! Marjojakin sitten voi vähän poimia ihan vaan lasten elämyksen vuoksi ja että tietävät mistä metsän antimet tulevat, että niiden eteen on oikeasti joku nähnyt vaivaa. Ärsyttää nimittäin usein itseä nuo valitukset monissa fb:n myynti-ilmoituksissa, että ”ompas kallista, metsästä noita saa ihan ilmaiseksi”. Itse vaivaan nähden ottaisin tuplahinnan esim mustikoista, mitä itse noista maksoin 😀 Laiska mikä laiska..

Koko ajan sitä on odottanut parempia kelejä ja ”oikeaa kesää”, mutta nyt taas kun hetken olin tuossa takapihalla, tuntuu että sulan. Tuo kilpirauhasen vajaatoiminta ja mun ruokailutottumukset ja juomattomuus(+ties mitkä tekijät) ovat yhdessä tehneet sen, että mä en hikoa, aineenvaihdunta on kohtalaisen jumissa. En edes 100-asteisessa saunassa, tulen vain punaiseksi ja tulee paha olo, mutta ei hikipisaraakaan. Nyt taas asiaan tullut hieman muutosta, kun olen muistanut taas pitkästä aikaa ottaa lääkkeet ja varsinkin syönyt ja juonut säännöllisesti, niin minulla on hiki. Ei tunnu mukavalta sekään, mutta olen iloinen että kroppa toimii kuin normaalilla ihmisellä!!
Lisäksi kaupungissa tuo helle tuntuu aina erilaiselta kuin maalla, missä puuttuu se asfaltin ja kivitalojen hohkaama kuumuus ja tuuli pääsee mukavasti viilentämään ihoa. Meidän terassi on tosi suojainen, eli siihen osuu tuulenvire hyvin harvoin ja se on vielä sen värinen, että välillä aurinkoisella kelillä tuntuu kuin kävelisi hellanlevyllä, auts auts!
Itse olen kyllä syysihminen, odotan niitä kirpeän aurinkoisia ja värikkäitä syyspäiviä, jolloin ei tule hiki, mutta ei vielä tarvitse kääriytyä paksuun takkiin. Mutta jos nyt vietetään lomat ensin ja sitten aletaan odottaa sitä kunnon syksyä.

Ruuaksi oli eilen kesäkurpitsalasagnea ja oli kyllä aivan satumaisen hyvää, tosin vähän liikaa meni taas nestettä, kun ei ollut reseptiä.. Mutta siis paistoin 700g jauhelihaa, 2prk tomaattimurskaa(huuhdoin purkit vedellä, tosin suurustin lopuksi kun näytti liian vetiseltä), 2 lihaliemikuutiota, chilimaustetta, pippurirouhetta, oreganoa ja basillikaa ja 3/4prk ruokakermaa(tämän olis voinu jättää pois) kastikkeeksi ja laitetaan vuorotellen vuokaan juustoraasteen ja kuorimaveitsellä suikaloitujen 4 pienen kesäkurpitsan kanssa.
Tästä tuli iso ja pienehkö vuoallinen, eli tätä syödään jokunen päivä ja mies tietty evääksi ottaa ja loput sitten pakkaseen. Junnullekin maistui, mutta yllättäen esikoiselle ei kelvannut kuin yksi pakkolusikallinen maistiaisiksi ja senkin nielaisi vissiin kokonaisena..
Jälkkäriksi tein pienen mustikkapiirakan jämämustikoista ja olen sitä syönyt muutaman palan ihan hyvällä omatunnolla, mutta oikeastaan hyvä että se alkaa loppumaan. Selkeästi paras, ettei ole kotona tarjolla houkutuksia, mutta ei kuitenkaan tullut mitään pakonomaista fiilistä mättää sitä, vaikka sitä olikin. Ja kyllä meillä väistämättä aina jotain hyvää kotona on, mutta ne ajat on nyt takanapäin, että söisin jotain voi-sokerivaahtoa vain syömisen ilosta(vaikka kyllä tuo piirakkataikina olikin hyvää, lapset nuolivat vispilät)..