Totaalinen repsahdus

Totaalinen repsahdus

Viikonloppu takana. Tosin olishan se pitänyt ennakoida, miten iso vaaranpaikka on siinä että jään yksin kotiin ilman henkistä valmistautumista. Varsinkin, kun kaupasta ei tajuttu ostaa mitään kunnollista syötävää ja mulla hädintuskin oli kotona aamupalatarvikkeita. Perjantaina tilasin illalla XL-kokoisen perhepitsan(tämä minun ikuinen nemesikseni) ja lauantaina hain mäkkiruokaa. Sunnuntaina vedin vielä loppuja pitsoja naamaan, ennenkuin mies tuli. Piilotin sen jäätävän suuren pitsalaatikon komeroon, ettei ulkopuoliset näe niitä. jos sattuvat tulemaan ovelle asti..

Toisaalta ärsyttää, että noin pienestä annan heti periksi, toisaalta yritän ajatella positiviisesti, että en mättänyt itseäni ähkyyn, vaan söin tuosta pitsasta kuitenkin koko viikonlopun. Söin siis 3 palaa heti ja yhden yöllä ennen nukkumaanmenoa, loput puolet vasta sunnuntaina. Silti harmittaa tuo ajatustapa, että mukamas on turvallisempi ja parempi olo jossain sisällä, kun tiedän että pizzaa on niin paljon, että sitä riittää koko viikonlopuksi (vaikka teoriassa olisin voinut tilata vaikka molempina päivinä yhden pienen) ja alunperinhän kylläkin ajattelin syöväni siitä oikeasti niin että maha ratkeaa. Toisaalta tulin kyllä tosi täyteen jo tuosta 3 palastakin…
Mäkkäristäkin tilasin ihan ”vain” tavallisen aterian+frappen(joka oli muuten taivaallisen hyvää), kun vielä vuosi tai viisi sitten olisin tilannut kaksi ateriaa ja/tai kasan juustopurilaisia. Karkkia en syönyt hirveästi, vaikka tuntuu tuon laivareissun jäljiltä pursuavan joka paikka makeisia.
Kuitenkin tuli lauantaina oltua liikenteessäkin, eli kävelyä tuli varmasti useampia kilsoja taas ja ainakin tämänaamuisen vaakalukeman mukaan ei mitään p ysyvää vahinkoa tullut tehtyä, mutta tämän ajatuksen kitkeminen olisi tärkeämpää ja joku sisälläni huutaa ”hälläväliä”.. Pakko sanoa että toisaalta odotan jo tavallista arkea, tämä lomailu on kyllä tämän prosessin kanssa aika hankalaa jatkuvine houkutuksineen…

Arki vielä sujuu, kun menee pienin askelin, mutta selkeästi tuo oli aivan liian iso hyppy tässä vaiheessa prosessia ja olin AIVAN LIIAN HUONOSTI VALMISTAUTUNUT! Jos mulla olis ollu edes jotain hyvää kohtalaisen tavallista kotiruokaa, en välttämättä olis repsahtanut noin pahasti, nyt kun mies kävi pikaiseen kaupassa ennen kuin lähti, ainoa mitä keksin hänen tuovan minulle viikonlopuksi oli 1,5l vaniljakokis. Enkä juonut siitä edes puolia, en nykyään edes pidä hirveesti limsasta.
Tosin olishan meillä ollut jotain nuudelia, ehkä pakkasessa jotain ”parempaakin”, mutta yksinäisyys ja tylsyys sai sitten käyttäytymään vanhalla tyhmällä tavalla. Jos nyt sitten nöyrästi myöntäis ja ymmärtäis, että mikä meni vikaan ja ensi kerralla valmistaudun tähän paremmin. Tosin onneksi tällaiset tilanteet on meillä tosi tosi tosi harvinaisia ja näitä on ehkä kerran vuodessa tai kahdessa vuodessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s