Maanantaita!

Maanantaita!

Ja erittäin märkää sellaista. Vein tuossa esikoisen kerhoon ja kun en kiireessä löytänyt saappaita, niin laitoin crocsit. Ilman sukkaa tietty, inhoan sukkia ja käytän niitä vain pakon edessä.. Jalka vaan litisi kengässä, mutta toisaalta hyvä noin, mikä muu tahansa kenkä olis ollut umpimärkä tuolla. Sadeviitta on hyvä, ainoastaan rattaita työnnellessä ja päiväkodin portteja aukoessa ja säätäessä hirrveän hankala. Mutta loppujen lopuksi pääsin sinne ja takaisin kuivana, varpaatkin kuivuivat nopeasti.
Eli nyt sitten virallisesti alkoi ”se ihan tavallinen arki”. Tänään tai huomenna sitten vikat täimyrkyt päähän ja sen jälkeen ehkä sit saa tuoda jo matot ja sohvatyynytkin karanteenista pois, että alkaa kotikin näyttää normaalilta.

Eilen tuli oltua koko päivä eräässä tapahtumassa ja kun tiesin, että kävelyä on luvassa ja keli oli hyvin epävarma, niin päätin laittaa lenkkarit. Ne ovat olleet tosi hyvät jalassa ja niillä on voinut plantaarifaskiittikivunkin taltuttaa, ettei ole sattunut kävellessä. Nyt kuitenkin koko päivä siellä tapahtumassa+viikon ruokaostosten teko hypermarketissa tekivät sen, että kun pääsin kotio ja otin kengän pois ja yritin kävellä, melkeen itkua väänsin. Yritin kovasti venytellä tuota jalkapohjaa, mutta se on aika vaikeaa. Onneksi särkylääke tepsi ja nyt se ei olekaan ollut hirveän kipeä enää tänään ja nuo crocsit eivät jostain syystä saa sitä edes kipeytymään. Nuo muovikengät vaan on niin kamalan näköiset jalassa, mutta katsotaan nyt sitten, että mitä tässä alan syksyn mittaan arkena käyttämään juurikin näillä lähiympäristön asioilla käydessä yms. Toiset umpinaiset talvicrocsitkin menivät pilalle, kun mies otti niistä karvat pois ja piti niitä kesällä pihakenkinä ja ne olivat unohtuneet tummalle terassille aurinkoon, niin paahde oli kutistanut niitä niin, etteivät mahtuneet enää jalkaan!! Muistelisin että jonain vuonna kävi samalla tapaa joillekin feikkicrocseille, mutta en tiennyt että noin voi käydä aidoillekin.

Täiongelmakin tosiaan taitaa pikkuhiljaa olla takanapäin. Onneksi. Vaikka näköjään kaikkeen tottuu.. Pikkuhiljaa tuli semmonen olo, että ei tää nyt niiin kamala ollut, taisin vähän liioitella yms.. Helppo se on huokaista nyt, kun se on ohi, mutta ens kerralla ainakin tietää ottaa vähän iisimmin, eikä vetää mitään paniikkia. Miehestäkin paljastui lopulta taitava hiusten käsittelijä ja jakauksien tekijä, kun mun pehkoa joka päivä kävi sentti sentiltä läpi. Harjoitus tekee tässäkin mestarin…

Mainokset
Elämä jatkuu, niinkuin täirumbakin..

Elämä jatkuu, niinkuin täirumbakin..

Eilen alkuillasta kävin läpi tyttären päätä pyykkirumban ohella, löytäen taas vipeltäjän tai kaksi. Ei ole totta, eli ensimmäinen mönjä ei tehonnutkaan!! Kaikki puunaus ja siivous ja tekstiilien pesu ollut turhaa.. Mies lähti vielä juuri ennen apteekin sulkeutumista kiireenvilkkaa ostamaan toista ainetta ja samalla haki otsalampun, jotta syyni olisi helpompi tehdä. Minultakin löytyi taas yksi elävä täi. Kauheaa, eikö näistä pääse eroon?!!
Uusintakäsittely tehty eilen, ainakin nyt huomasi vaikutuksen paremmin ja toivomme siis, että tämä auttoi. Jokapäiväinen munasyyni on jokatapauksessa edessä ja minulla on todella paksut hiukset, joten sääliksi käy miestä, joka noita munia sieltä saa sentin jakaus kerrallaan etsiä ja kynsin nyppiä, ovat siis TOSI tiukassa.. Hän kun ei varsinaisesti ole mikään tukkataikuri ja on tosi kovakourainen ja kömpelö otteissaan..
Jouduimme eilen sitten taas vaihtamaan petivaatteet ja pyyhkeet yms, kun eläviä löytyi, eli pyykkivuori ei vähentynytkään, vaan kasvoi lisää. Aika toivoton olo. Esikoisen unilelut ovatkin nyt pakastimessa hiuspompuloiden yms kera(onneksi kelpuutti päiväunille muita pehmoleluja), tänään en löytänyt esikoiselta yhtään munaa tai mitään eloa, joten peukut ja varpaat nyt pystyyn!

Noh, tämähän ei varsinaisesti taas liity tähän blogin teemaan muuten, kuin että tämän myötä voin henkisesti todella pahoin. Nukun TODELLA huonosti, osittain myös siksi, että ei ollut enää varapeiton varapeittoa ja pelkällä pussilakanalla palelin ja osittain siksi, että pääsemme aina vasta yömyöhään nukkumaan kun pesukoneet on saatu sammuksiin ja päät puunattu ja syynätty. Tunnen psykosomaattista kihinää joka puolella ja olen ihan nääntynyt tähän kaikkeen puunaamiseen ja pyykinpesuun ja päiden tonkimiseen. Eilen loppui kahvikin(yhyy!) ja kaappia kaivellessani löysin purkillisen vaahtokarkkitahnaa, 213g. Söin sen tässä muutamassa tunnissa ja nyt on paha olo, mutta jotenkin turta ja sellainen olo, että ajatukset on nyt kiristävässä vatsassa ja sokerintahmessa ällössä olossa. Tiedän että tuo ei tosiaankaan auta asiaa, mutta en osaa tehdä muutakaan, minulla on kaiken entisen taakan lisäksi todella saastunut, likainen, ällöttävä olo. Kaikesta faktasta huolimatta. Miehen leikkimieliset naljailut ja vitsailut eivät auta asiaa, vaikka tiedän että ei hän sitä tarkoita, vaan yrittää vaan olla positiivinen ja välillä on vähän naurattanutkin, mutta ei se poista sitä fiilistä tuolta syvältä sisältä.
Jotain positiivista, niin loman jälkeen aamupaino ei ollut kovinkaan paljon pahempi, kuin ennen lomaa. Tai siis päinvastoin.

Yritin tänään etsiä ahmimiskirjaani, mutta en tiedä missä se on. En edes muista missä luin sitä viimeksi ennen lomaa, ehkä se on yläkerrassa. Päädyin sitten lukemaan Mielensäpahoittajaa keinutuoliin, kun sohvalle en halua mennä, kun en tiedä mitä siellä elää(mies on imuroinut sen päivittäin ja sohvatyynyt ovat saunassa karanteenissa).
Kaikki on loman jäljiltä vielä ihan sekaisin ja ja tämä täirumba sai aikaan sen, että yksikään tavara ei ole paikallaan, kun jouduttiin tyhjentämään täinhäätötarkoituksiin saunakin(josta yleensä on sulake pois), joka normaalisti toimii varastona. Saunaa ei ole lämmitetty moneen vuoteen kuin kerran tai kaksi ja tuo lämpötilan korkeus teki sen, että alkoi pihkat tippua katosta. Eli saunan lattia ja lauteetkin ovat kaameassa kunnossa ja joillekin pehmoleluille ja ainakin miehen tyynyllekin oli tippunut pihkaa! Sotkua siis riittää kaikin tavoin…
Koko yläkerta on täynnä ikeakasseja täynnä puhtaita pyykkejä ja sitten tuota saunasta pois nostettua tavaraa ja saunassa majailee lasten leluja, alakerran matot ja sohvatyynyt karenssissa, kun täit kuolevat jos eivät saa ihmiskontaktia pariin päivään. Asiaahan ei parantanut se, että just sunnuntaina, päivää ennen tuota täibongausta siivottiin alakerta tosi hyvin ja vaihdettiin syyssisustus, eli normaalien petivaatteiden ja pyyhkeiden vaihdon lisäksi oli pyykissä jo ennen tätä täipyykkiä jo lähes kaikki mahdolliset tekstiilit verhoja ja vilttejä myöten.
Alakerran työhuone ja komero taasen on täynnä erinäisiä nyssäköitä ja pussukoita kesälomareissujen jäljiltä. Osassa hiekkaisia uimaleluja, jotka eivät oikein löydä paikkaansa, varavaatteita(joita en uskalla laittaa kaappiin kun mietin onko niissä täitä, ovatko lapset koskeneet niihin), reissukasseja jotka on jääneet kiireessä purkamatta, kirppikselle meneviä juttuja, synttärikemujen lahjapusseja turhakeleluineen ja kaikenlaista mahdollista sekalaista. Lisäksi tuntuu että kelit ovat kääntyneet kunnolla syksyyn ja kesähatut pitäisi inventoida joka tapauksessa pois ja tuoda tilalle kevyet kaulahuivit ja takit, syyspipot ja -lakit, kumpparit yms.
Kai se tästä, ainakin osaan taas arvostaa normaalia arkea tämän härdellin jälkeen! :O