Maanantaita!

Maanantaita!

Ja erittäin märkää sellaista. Vein tuossa esikoisen kerhoon ja kun en kiireessä löytänyt saappaita, niin laitoin crocsit. Ilman sukkaa tietty, inhoan sukkia ja käytän niitä vain pakon edessä.. Jalka vaan litisi kengässä, mutta toisaalta hyvä noin, mikä muu tahansa kenkä olis ollut umpimärkä tuolla. Sadeviitta on hyvä, ainoastaan rattaita työnnellessä ja päiväkodin portteja aukoessa ja säätäessä hirrveän hankala. Mutta loppujen lopuksi pääsin sinne ja takaisin kuivana, varpaatkin kuivuivat nopeasti.
Eli nyt sitten virallisesti alkoi ”se ihan tavallinen arki”. Tänään tai huomenna sitten vikat täimyrkyt päähän ja sen jälkeen ehkä sit saa tuoda jo matot ja sohvatyynytkin karanteenista pois, että alkaa kotikin näyttää normaalilta.

Eilen tuli oltua koko päivä eräässä tapahtumassa ja kun tiesin, että kävelyä on luvassa ja keli oli hyvin epävarma, niin päätin laittaa lenkkarit. Ne ovat olleet tosi hyvät jalassa ja niillä on voinut plantaarifaskiittikivunkin taltuttaa, ettei ole sattunut kävellessä. Nyt kuitenkin koko päivä siellä tapahtumassa+viikon ruokaostosten teko hypermarketissa tekivät sen, että kun pääsin kotio ja otin kengän pois ja yritin kävellä, melkeen itkua väänsin. Yritin kovasti venytellä tuota jalkapohjaa, mutta se on aika vaikeaa. Onneksi särkylääke tepsi ja nyt se ei olekaan ollut hirveän kipeä enää tänään ja nuo crocsit eivät jostain syystä saa sitä edes kipeytymään. Nuo muovikengät vaan on niin kamalan näköiset jalassa, mutta katsotaan nyt sitten, että mitä tässä alan syksyn mittaan arkena käyttämään juurikin näillä lähiympäristön asioilla käydessä yms. Toiset umpinaiset talvicrocsitkin menivät pilalle, kun mies otti niistä karvat pois ja piti niitä kesällä pihakenkinä ja ne olivat unohtuneet tummalle terassille aurinkoon, niin paahde oli kutistanut niitä niin, etteivät mahtuneet enää jalkaan!! Muistelisin että jonain vuonna kävi samalla tapaa joillekin feikkicrocseille, mutta en tiennyt että noin voi käydä aidoillekin.

Täiongelmakin tosiaan taitaa pikkuhiljaa olla takanapäin. Onneksi. Vaikka näköjään kaikkeen tottuu.. Pikkuhiljaa tuli semmonen olo, että ei tää nyt niiin kamala ollut, taisin vähän liioitella yms.. Helppo se on huokaista nyt, kun se on ohi, mutta ens kerralla ainakin tietää ottaa vähän iisimmin, eikä vetää mitään paniikkia. Miehestäkin paljastui lopulta taitava hiusten käsittelijä ja jakauksien tekijä, kun mun pehkoa joka päivä kävi sentti sentiltä läpi. Harjoitus tekee tässäkin mestarin…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s