Uusi vuosi, uudet vai vanhat kujeet?

Uusi vuosi, uudet vai vanhat kujeet?

Ei, mä EN tehnyt uudenvuoden lupauksia. Tai no tein semmosen, että kirjoitan meidän perheen positiivisia juttuja paperilapuille purkkiin pitkin vuotta ja sit niitä luetaan vuoden päästä ja muistellaan. Siinä jo tarpeeks tavoitteita..

Tänään oli myös siitä historiallinen päivä, että ekaa kertaa varmaan edellisen ”parannuksen” jälkeen en syönyt koko päivänä yhtään karkkia. Kaksi pikkuleipää söin kyllä aamupalan yhteydessä, kun oli niin iso kupillinen kahvia, mutta entiseen verrattuna parannus on huima. Nyt olen istunut koneella ja pelannut ja vieressä on houkutuksia, mutta ei ole tehnyt mieli nyt koskea. Tarkoitus ei TODELLAKAAN ole järjestää mitään lakkoa, mutta kiinnitin nyt enemmän huomiota taas näihin sudenkuoppiin ja tarkoituksena on yrittää syödä vähän säännöllisemmin ilman että tarvitsisi täyttää niitä tyhjiä hetkiä syömällä. En aio edes pitää mitään dieettiä, ainostaan että syön jotain ruuaksi luokiteltavaa säännöllisesti. Olkoon se sitten jotain hiilarinuudelia, sokerijugurttia tai vaaleaa leipää. Ihan mitä tahansa, paitsi ei karkkia tai suklaata tms! Jotain mikä ees etäisesti luokitellaan välipalaksi tai ruuaksi..
Tajusin tuossa loman aikana, että mun kroppa ei edes tiedä mitä tarkoittaa nälkä(tai jano ja nämäkin tunteet menevät sekaisin). Lisäksi aineenvaihduntani on kaikin puolin totaalisen jumissa, kun paastoan ja ahmin vuorotellen, sekä vedän lähes pelkästään joulusuklaita, pipareita yms herkkuja..

Lisäksi oon hyvällä päällä kun
1. sain mieheltä joululahjaksi kampaajakäynnin
2. ukolla alkaa 2 vkon päästä vikat isälomat ja sillä on myös synttärit ja appiukko vie meidät ja koko miehen puolen perheen syömään, sekä ottavat lapset, jotta saadaan viettää kahdenkeskinen yö vaikka vineton merkeissä!
3. meille on varattu ihana luksusristeily ja siihen on enää kuukausi
4. löysin eilen seppälästä itselleni todella hyvin istuvat ja hyvännäköiset stretchhousut
5.  sekä alessa tosi hyvät talvikengät: Crocs AllCast Luxe Duck Bootsit.

Nuo kengät ovat siis tuollaiset loskarityyliset varrelliset saappaat, missä on muovinen kenkäosa ja varsi nahkaa, mutta TODELLA lämpimät ja pehmeät sisältä(lampaan turkis). Ja aivan tajuttoman kevyet!! En voinut kuvitella että noin kevyitä talvikenkiä voisi olla olemassakaan!! Näitä tuskin tuntee jalassa, ero aikaisemmin sovittamiini talvikenkiin oli aivan valtava..
Nämä omani olivat miesten osastolta, kun naisten osastolta oli just tuo oma kokoni loppu ja näihin mahtuu nyt hyvin villasukkakin vielä tarvittaessa.
Erona naisten ja miesten mallissa oli eriväriset nauhat(musta/valk). Minusta jopa tuo miesten malli mustilla nauhoilla oli paremman näköinen. Sointuu paremmin se musta, kun kengän alaosakin on mustaa ja ruskea yläosa.. Nää vaikutti tosi hyviltä kävellä, kun tänään niitä testailin kauppareissun verran, ainoastaan vähän hiersi nilkkoja kun en jaksanut niitä kunnolla solmia kun ne alkuperäset nyöritykset oli jotenkin tosi hankalat kiristää. Pitäisi googlata ja katsoa joku erilainen nyöritystapa..
Maksoin noista kengistä jotain hieman alle 80euroa. Suomessa on hassu tapa laittaa suurin osa talvitamineista alennusmyynteihin jo heti joulun jälkeen, kun yleensähän ne pakkaset ja lumet tulee tänne vasta alkuvuodesta.. Noh hyvä näin, en olisi tosiaankaan raaskinut maksaa edes hyvistä kengistä 160euroa(ovat näköjään verkkokaupassa yhä normaalihinnoissa)..

Tuli tänään facebookissa juteltua myös erään äitikaverin kanssa, jonka lapset on samassa kerhossa mun esikoisen kanssa. Tutustuttiin jo vuosi sitten avoimessa päiväkodissa ja juteltiin nyt niitä näitä ja kerroin samalla puheripulissani näistä painonhallintaongelmistani ja syömishäiriöstä, ahmimisesta yms. Ollaan siis puhuttu hampaista ja muista terveysongelmista jo ennenkin, joten kynnys oli sinällään matala. Nolotti ja oli paha mieli, itkinkin vähän, mutta sanoin mm että ”jos en nyt revi itseäni päivänvaloon tän asian kanssa, niin muutosta ei tule ikinä”. Onneksi sanoin, sanoi että arvostaa mun hienoa asennetta, sain taas vähän lisää voimaa ja tuli taas sellainen olo, että tämä on oikeasti asia mistä pitäisikin puhua, eikä vaieta ja piilotella. Niin kauan kuin piilottelen, syön salaa ja häpeän asiaa, ehkä en paranekaan. Ja se vaatii myös sitä mukavuusalueelta poistumista, kokonaisen elämäntavan hylkäämistä ja häpeän muuttamista voimaksi.
Toisaalta mietin, että miksi ees häpeän asiaa. Kuitenkin vaikka asia olis miten kipeä salaisuus, niin mun ulkomuodosta jo heti näkee, että ei tässä nyt olla ihan ruokaympyrän mukaan eletty.. Sanoinkin usein, että ylipainoinen voi olla ihan vaan mukavuudenhaluisuuttaan, mutta sairaalloinen lihavuus on lähes poikkeuksetta kirjaimellisesti sairaalloista(”sairaudesta johtuva tila/häiriö”). Meni muuten joulun ansiosta 140kg rikki. Bmi:ni on yhtä paljon, kuin ihannepainoni olisi.. En ole ylpeä, tosin en tunnista itsessäni varsinaista suruakaan asiasta. Faktana vain..