Labroissa käyty ja lääkäri varattu..

Labroissa käyty ja lääkäri varattu..

Mun pitäisi varmaan kirjoittaa, että kaikki hyvin, hyvää kuuluu ja voi voi, kun en ole jaksanut taas kirjoittaa.. Mutta valitettavasti kaikki ei ole hyvin.

Mulla on ollut tässä parin viime viikon ajan ihan tajuttoman pahoja univaikeuksia. Pahimmillaan nukuin 3vrk aikana yhteensä vain 8h. Nyt lapset mummolassa ja olen saanut hieman kuitattua univelkoja, tosin ei se vaan mene niin että nukkuu. Kyllähän mä nykyään saisin aika hyvin nukuttua yölläkin, jos vain saisin unta..
Mulla on ollut nyt leposyke jostain syystä tosi korkealla jatkuvasti ja nukkumaan mennessä se tuntuu jyskyttävän ihan hirveästi, kun makaan vaan hiljaa paikallani ja mua pelottaa se todella paljon. Pelkään ihan hirveästi että mulla on sepelvaltimotauti/saan sydärin, pelkään että kuolen yms. Pelkään myös paniikkikohtausta ja todellisuudentajun menettämistä..
Mutta sen sijaan että olisin niinkuin normaalit ihmiset, jotka tästä motivoituvat ja reipastuvat laittamaan elämäänsä vähän kuntoon, niin minähän tilaan pitsaa ja juon kultalonkeroa, syön sipsiä ja maistelen namuja ahdistuen ja peläten lisää!
Alkuviikosta yritin kuunnella nukkumaanmennessä erilaisia hypnoosivideoita youtubesta, mutta en pystynyt keskittymään yhtään tuohon rentoutumiseen ja puheeseen, kun mietin vain että sydän kohta pomppaa rinnasta ulos, tai että miten mun lapseni suhtautuvat mun kuolemaani, ”onneksi olen tässä alakerran sohvalla enkä sängyssä, saisikohan tätä ruhoa alas ja ulos yläkerrasta kuin nosturilla” yms kivaa. Lisäksi olen alkanut suunnitella aggressiivisesti (haluamattani) mun ja miehen eroa ja eron jälkeisiä järjestelyitä.. Ja meillä menee oikeesti tosi hyvin, mies on ihana ja kaikki toimii, hän tsemppaa mua aina ja jaksaa tukea, rakastan häntä todella paljon ja ollaan parhaat kaverit..
En todellakaan tajua mikä minua vaivaa. Onneksi nyt viime viikolla sain puhuttua näistä kaikista pakkoajatuksista hälle, luulisin että jonkinlaista masennusta ja menettämisenpelkoa..
Tosiaan nyt tänään kun lapset ovat hoidossa, en ole tehnyt mitään!! Olen herkutellut ja olen koittanut nukkua, vaikka keskellä päivää/iltaa, kunhan vain saisin univelkaa pois, kunhan vain jotenkin rentoutuisin.. Ihan sama jos unirytmi kärsii, koska mulla on ollut todella pahoja näköhäiriöitä ja jo suoranaisia pelkotiloja stressin ja unettomuuden takia. Nuoremman synttärit, siivouksineen ja leipomuksineen(stressii stressii) ei tosiaankaan parantanut asiaa. Nyt tilanne on hyvin resetoitu ja heräsin tänäaamuna neljältä ja päätin, että hitto NYT mä menen sinne verikokeisiin vihdoin! Johan mä sitä olen kuukausitolkulla siirtänyt..Menin sinne, niin hoitaja ihmetteli miksei näe mitään lähetteitä, noh nehän olivat menneet ilmeisesti jo vanhaksi. Aattelin jo että hukkareissu, mutta onneksi sai jotenkin ne uusittua ja multa otettiin 5 putkea verta ja pissanäytteen jätin ja sitten ilokseni määrättiin takaisin odotusaulaan odottamaan kutsua toiseen huoneeseen, missä otettaisiin EKG! Saan ainakin huokaista helpotuksesta tuon leposykkeen takia..

En nyt ihan tarkkaan tajunnut kysyä, että mitä kokeita siinä oli, mutta tiedän että ainakin pitkä sokeri ja kolesteroliarvot, sekä laajemmat kilpparikokeet.
Kun pääsin kotiin, soitin samantien tk varatakseni aikaa lääkärille ja kerroin tästä unettomuudesta, niin sain ajan jo ensi viikolle. Asiat siis etenevät sen suhteen viimein. Varmasti myöhemmin kadun, että tulin tätä siirtäneeksi näin paljon..

Paino synttäriherkkujen jälkeen näyttää edelleen 142kg ja risat, huh.
FB:ssä bongasin myös oikeasti sairaalloisen lihavien naisten tsemppiryhmän(nyt jo salainen/suljettu), toivottavasti siinä olisi potentiaalia, kunhan saan muut asiat kuntoon. Onhan noita äitiryhmien laihis-/kuntoiluryhmiä ollut, mutta siellä kaikki ovat vain hieman lihavia ja suurella osalla kyse pelkästään raskauskiloista. Monet jo luonnostaan aktiivisia ihmisiä, toisin kuin minä, joka on vihannut liikuntaa jo hoikkana.. Tuolla ekaa kertaa tuli sellainen fiilis, että hei onhan meitä muitakin ja keskustelun tasokin oli sellaista, että oikeasti kiinnostaa siellä vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia, eikä niin että ”iik söin tänään yhden suklaapatukan, mun laihis on pilalla” samalla ku oma päivän repsahdus on xl-koon perhepitsa, limuleka, 700g irtokarkkeja ja paketti keksejä.. Mut toisaalta, tämmösiä repsahduksia ei ole kyllä enää ihan mullekaan tullut, mutta en voi silti kehuskella, kaukana on vielä normaali…

ps. Sori, tää jostain syystä ei halua näyttää mun tekemiä kappalejakoja.. 😡

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s