Oivalluksia

Oivalluksia

Eilen oli taas psyk. sh-kaynti, joten olisi aika kirjoittaa pientä tilannerapsaa.
Kiirettä on arjessa pitänyt, ihan hyvä niin ja en ehtinyt ”kotiläksyihin” ajatuksella perehtymään, mutta ei se haitannut.
Oli siis muutamia testejä, joista masennusseulasta tuli edelleen ilmeisesti vaikeaan masennukseen viittaavat pojot..
Mutta siis se tärkeämpi juttu oli, että piti kirjoittaa omia negatiivisia ajatuksia ylös ja käytiin niitä sitten läpi siellä vastaanotolla eilen. En lähtenyt niitä järjestyksessä ees luettelemaan, vaan sitä mukaa kun puhuttiin läpi mitä nyt kuuluu, niin otin muutamia otantoja sieltä täältä. Sitten tajusin että näillä lähes kaikilla asioilla on yksi yhteinen tekijä ja se on se että ”mitä muut minusta ajattelevat”.
Olen tosi pohdiskeleva ihminen ja nyt olen alkanut toistaa lapsuudenkodista tuttua ajatusmallia, että sillä olisi jotain merkitystä mitä joku (mahdollisesti tuntematon tai vaikka tuttukin) ihminen minusta ajattelee, millaisen kuvan annan ja että pitäisi tehdä asioita sen takia, että muut ihmiset olisivat tyytyväisiä tai vaikuttuneita, tai että eivät ajattelisi minusta mitään negatiivista. Varsinkin kun tuo on täysin omavaltainen, subjektiivinen tulkinta toisen mielipiteestä. Täysin oma kuvitelma siitä, mitä joku mahdollisesti saattaisi ajatella. Ajatukset, ne eivät näy, eivätkä kuulu, että onko niillä loppujen lopuksi oikeasti noin paljon väliä? Lisäksi kun homma on mennyt täysin överiksi..

Jännä että nämä ajatukset ovat tulleet nyt vasta. Olen aina ollut aikuisiällä lihava ja silti hieman ehkä enemmän evvk-luonteinen, olen tehnyt melko lailla niin kuin on itseä huvittanut, muiden mielipiteistä viis. Nyt kuitenkin olen joutunut lasten jälkeen, uudella paikkakunnalla aloittamaan alusta ihmissuhteiden luomisen ja toisaalta myös vanhat tuttavuudet ovat melko heitteillä. Erittäin otollinen maaperä tämän syömishäiriön ja muiden ongelmien eskaloitumisen myötä sille, että halu tulla hyväksytyksi on ylikorostunut.

Asia on jotenkin raskas ja monimutkainen, joten en jaksa sitä nyt puida tämän enempää, vaan siirryn toiseen asiaan. Tähän artikkeliin, jonka fb:stä bongasin ja rohkeasti jaoin itsekin seinälleni!
Onko sinulla syöminen ”rikki”? Lue tämä!

Syömishäiriöstä voi tulla elämäntapa, tapa olla olemassa. Oma identiteetti saattaa rakentua niin pitkälle syömishäiriön varaan, että kokemusta omasta itsestä ilman sitä ei ole lainkaan.

Toipumisvaiheessa tulevatkin usein esille kysymykset siitä, mitä oikeastaan on ilman syömishäiriötä, mitä jää jäljelle kun se viedään, kuka ja millainen olen, jos en sairasta?

Niinpä. Koko artikkeli oli niin hyvä, että teki mieli lainata siitä tänne noin 95% kommentoiden, mutta olisi mennyt jo vähän liian pitkälle. Totean vaan että asiaa, asiaa ja vielä kerran asiaa ja tuo yllä oleva lainaus kiteyttää ehkä eniten sen, että miksi niistä tavoista on niin vaikeaa päästää eroon nyt, kun ei syöminen itsessään enää lääkitysten myötä oikeastaan aiheuta mitään tunteita. Normaali elämä.. Kuulostaa pelottavalta..

Ai niin, ensi kerraksi sain tehtäväkseni kirjoittaa ylös juttuja joista saa voimaa ja jotka taas vetävät mieltä alaspäin. Jos nyt tähänkin pari asiaa..
– Mieltä vie ainakin alas se, että minulla ei ole kivoja vaatteita, paidat ovat usein liian lyhyitä ja näyttävät vatsaroikkoni, joten en halua pitää niitä. Ja jos paita peittää mahan, tuolla tuulessa se liiskaantuu mahaa vasten ja näyttää karun todellisuuden jokaiselle ohikulkijalle 😦 Se on ehkä pahin itsetunnon murskaaja tällä hetkellä. Lisäksi tuntuu, että kaikki vaatteeni näyttävät halvoilta ja nuhjuisilta, itse taas nuhjuiselta ja punakalta porsaalta näin helteellä. Lisäksi rahaa ei ole liikaa, jotta raaskisin tuhlata itseeni, kaupasta ja harvemmin suomalaisista verkkokaupoista en löydä mieluisia ja tilatessa tulee tehtyä aina hutiostoksia, joita ei voi palauttaa ja olen laiska myymään(tähän pitäisi seuraavaksi panostaa)..
+ Mieltä parantaneet eilen& tänään mukava tekeminen yhdessä koko perheen kanssa, miehen loman odottelu(reilu 3vk vielä), kauniit kukat ja syreenin tuoksu ulkona ja (ikkuna)shoppailu wishillä. Ja se että esikoinen sai ekan virallisen kaverisynttärikutsunsa ja se ilo mikä sitä kautta itsellekin tuli, voih, ihanaa ❤

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Oivalluksia

    1. Kiitos, ihanaa kun joku laittaa palautetta, tulee taas paaaljon motivaatiota kirjoittaa. Kohtalaisen hyvin menee(siitä huolimatta että vähän karu pudotus lomalta arkeen näin helteiden myötä) ja teinkin juuri uuden postauksen ^_^

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s