”Hampaita purren”..

”Hampaita purren”..

Unohdin ihan kirjoittaa viimeisimmistä hammasvaivoistani, joten pyhitetäämpä niille nyt oma postauksensa.
Mulla ei siis lapsena, ei vielä edes täysi-ikäisenä ollut yhtään reikää.. Yhtäkkiä jossain vaiheessa, en edes itse muista koska, tilanne vaan räjähti käteen..
Toki hampaitani harjaan ja hoidan, lankaan monta kertaa päivässä ja käyn hammaslääkärissä niin usein kuin vaan minulle suostuvat aikoja antamaan, mutta se ei ole riittänyt. Olen syyttänyt sitten tästä huonoja geenejä, huonoa hammaslaatua ja eniten tuota mun syömistä, joka sitten tietty aiheuttaa jatkuvaa happohyökkäystä.

Nyt tuossa noin kuukausi sitten juurikin loman alussa alkoi taas yksi pitkään ajoittain usein aamuöisin vihoitellut hammas oireilla. Vaikka se sitten hieman helpottikin taas aamun mittaan, ajattelin että kyllä siellä reikä on, vaikka kovasti ovat moneen kertaan väittäneet että ei näy ja menin särkypäivystykseen. Otettiin rtg-kuva ja reikää ei ollut, vaan hammas oli kuoliossa ja juuresta paljastui melkoinen paise! Lääkäri oli tosi hyvä ja sanoi heti että näkee purukalustosta ja leukaluun mallista että mä olen ”clenchaaja”, eli puren hampaita ilmeisesti unissani todella kovaa yhteen ja tuo hammas on oikomishoidon jäljiltä jäänyt vähän epäedulliseen paikkaan purennassa. Tämä ehkä selittää, miksi multa on jo kaksi hammasta vain murentunut suuhun ja sain sitten useamman antibioottikuurin(eka ei toiminut) lisäksi jumppaohjeet ja esitteet purentakiskosta.

Nyt kun olen oikein asiaa miettinyt, niin oon huomannut että usein kun olen stressaantunut tai meinaa mennä hermo, puren hampaita niin kovaa yhteen, että melkein sattuu.. Voin vain kuvitella miten kovaa likistän nukkuessani ja jumppa-/hierontaohjeita läpikäydessäni löysin aivan törkeän kipeitä paikkoja purentalihaksista..
Tässä siis varmasti yksi osatekijä hampaideni huonolle tilalle, toisaalta sikäli hyvä, että syy löytyi, harmi että ei huomattu aikaisemmin. Kuitenkin tuokin hammas oli heti etuhampaan vieressä oleva, eli koska nyt pitää juurihoitaa, niin siitä tulee sellainen ihan harmaa.. Onneksi ei sentään tarvinnut poistaa, kun sitäkin väläyteltiin, kun ei meinannut antibiootti ensin tehota ja kivut helpottaa. Mälsää kuitenkin, kun mun hampaita on aikoinaan oikomishoidettu niin pitkään, että kohta ne on ihan kauheat taas 😦

Mainokset
Kun ongelmat alkavat vihdoin selvitä..

Kun ongelmat alkavat vihdoin selvitä..

Onkin ollut pitkään melko raskasta, mutta vihdoinkin alkanut periksiantamattomuus ja sitkeys tuottaa tulosta. Loma mentiin lasten ehdoilla ja vaikka se oli raskas, niin lapset olivat haltioissaan ja perheohjauksen alkaminen kantoi myös hedelmää arjen ongelmien vähenemisellä. Syksyllä sitten on meidän aikuisten loman vuoro, meidän puuhääpäivä(eli viisi vuotta). Lapset ovat olleet nyt miehen loman loppumisen jälkeen 2xvko päiväkodissa harjoittelemassa ja minä oon saanut hengähtää.  Välillä toki tulee noita alhoja, mutta en ole pahemmin sortunut mihinkään ahmimisiin ja se näkyy painossa. Tän aamun paino oli 135kg, eli enää 5kiloa siihen, kun aloin esikoista odottamaan. Hurja määrä, mutta toisaalta myös yli 10kg enemmän mitä pahimmillaan painoin, eli jes jes jes!
Laivareissulta ei tullut paljoa makeisia ostettua, sipsitkään ei hirveesti tyttöjen illan jälkeisessä darrassa maistuneet, vaan kippasin loput roskiin. Jätskiä on kyllä tullut syötyä, mutta toisaalta myös oikeaakin ruokaa. Rahat on loman jälkeen vähissä, joten ylimääräisiin mässäilyihin ei edes olisi varaa.

Lisäksi oon huomannut että mulla on tässä lähellä monta oikeesti hyvää (äiti)ystävää, jolle uskaltaa sanoa, että menee ihan päin helvettiä, jotka halaa, tsemppaa ja oikeasti välittää. Olen todella onnekas ja kiitollinen, tässä iässä uusien luottoystävien hankkiminen ei todellakaan ole mitään simppeliä hommaa.. Lisäksi vietettyä yhden viini(a)nhuuruisen illan loppulomasta ystävien kanssa paikallisessa yöelämässä olen TODELLA kiitollinen siitä, että olen parisuhteessa ja minulla on maailman ihanin aviomies!! ❤
Yksi syy myös parempaan fiilikseen on se, että ennen lomien alkua tilasin itselleni aikamoisen kasan uusia vaatteita, jotka osoittuivat erittäin mielekkäiksi ja pitkästä aikaa en kammoksu hellepäiviä, kun minulla ei ole mitään sopivaa vaatetta, missä en läkähdy kuoliaaksi ja näytä joltain rantojen puliämmältä..

Nää lasten päiväkotipäivät ovat olleet aika monisyisiä itselle. Tuntuu vähän syylliseltä viedä lapset pois, mutta kun huomaan miten tärkeää tää on ollu mun toipumiselle, että mulla on totaalisen ylimääräistä yksinoloaikaa, niin voin oikeasti käyttää sen haluamallani tavalla ja joudun myös toisaalta kohtaamaan ne pahimmat sudenkuopat. Toistaiseksi olen selvinnyt mahtavasti, hyvä mä!
Yksin kotona, nälkä, pitäisköhän herkutella… Toisaalta söin just, hirveän kuuma, joten taidan ottaa jälkkäriksi eskimopuikon.