Moikka!

Moikka!

Mulla kävi uudestaan tuo sama, että kirjautumistiedot hävisivät.. Onneksi olin kirjoitellut niitä muistiin itselleni, kun en näitä käytä normaalisti juuri koskaan, ehkä voisin vielä kirjoittaa ne ylös sellaiseen paikkaan että löydänkin ne tarvittaessa…

Taas ihan hirveästi tapahtunut tietenkin, kun kuukausia kulunut..
Tuo Patrikin kurssi on ollut tosi hyvä, mutta sitten oltiin talvilomalla perheen kanssa etelänlomalla ja siihen päälle koko perhe vuorotellen kipeänä ja minä sain taas jonkun kamalan keuhkotaudin riesakseni, joten kurssi meni vähän jäihin. Nyt vasta olen ehtinyt kirimään jälkeen jäämistä, onneksi siellä on ollut rauhallista tahtia ja muutenkin kohtia jotka eivät oikeastaan minua juurikaan koske.

Muutoin kyllä olen oivaltanut jo kurssin aikana kaikenlaista.  Suurin oivallus on ollut se, ettei mulla ehkä olekaan, ainakaan niin pahaa syömishäiriötä kun luulin, vaan kyse on kaikkien asioiden yhteistekijöistä. Nälkävelka, uniongelmat, jaksaminen, terveysongelmat ym ym ja välillä tulee niitä hyviä päiviä toki, mutta vaikka aika paljon on huonoja, en enää syytä niin paljon itseäni lipsumisesta vaan ehkä ymmärrän paremmin tekijöitä siinä taustalla. Sama pätee muihin elämänhallinnan ongelmiin! Jos ei saa nukuttua tai on kipeänä, ei huvita pitää kotia niin siistinä tai touhuta muuta ekstraa, eikä siitä itseä soimaamalla saa kuin pahan mielen ja lisää ongelmia. Toisaalta sitten taas ymmärrän kyllä myös sen, että itse olen avainasemassa myös siinä, että muutos tapahtuu, mutta se ei tapahdu heti ja jotkut asiat ovat hyvinkin monimutkaisia. Minullakin on ollut ahmimistaustaa ja syömisongelmaa jo lapsena, joten olisi ihan naurettava ajatus että ~30v jatkuneet tavat esim purkaa ahdistusta häviäisivät tuosta vaan ja oppisin uudet kikat syömisrytmeineen täysin muutamassa kuukaudessa tai edes vuodessa tai parissa!!

Uniongelmat on jo pidempään olleet pienenemään päin ja nukun huonoinakin öinä paremmin kuin moniin aikoihin ja toisaalta jaksamisen eteenkin on tehty töitä, mutta sitten on paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Meidän arki erityisherkän refluksikon ja mahdollisen erityislapsen kanssa on välillä haastavaa ja raskastakin, kun avun saamiseksi pitää välillä takoa nyrkkiä pöytään(siis kuvainnollisesti, heh). Mutta on meidän arki paljoa helpottunut ja omakin jaksaminen aivan eri kantimissa, kuin esim vuosi sitten. Lisäksi en syytä pojan vaikeasta käytöksestä enää itseäni, vaan kiitos päiväkodin, sekä varsinkin rautaisen toimintaterapeutin, vihdoin joku muukin, varsinkin ammattilainen on huomannut meidän jokapäiväiset haasteet.
Laitoin tuo ”mahdollinen erityislapsi” ihan sen takia, kun ikää on vielä sen verran vähän ettei nyt akuutisti vielä lähdetä mitään diagnooseja tekemään, vaan odotellaan auttaako aika ainakin osaan asioista, mutta kuulemma ”kun lapsen aistiprofiilit ovat näin vahvasti ei-tyypillisiä, niin lähes aina aistiherkkyys oireisiin linkittyy muutakin, mikä usein häiritsee lapsen kehityksen etenemistä”. Tämä on ollutkin yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä vaikuttaen omaan jaksamiseen, kun vihdoin saanut ymmärrystä ja tukea niihin tuntemuksiin ja ajatuksiin, mitä itsellä on ollut jo useamman vuoden, että oma lapsi ei ole ihan niinkuin muut. Toisaalta myös itsesyytökset ovat olleet aikoinaan kovia, kun esim perheneuvolassa asiaa ei otettu lainkaan vakavasti, vaan annettiin ymmärtää että kyse ei ole lapsesta vaan meistä, että meidän vanhemmuustaidoissa on vikaa, mun jaksamisessa ym.. No varmasti parannettaava niissäkin, mutta asia esitettiin vähän kurjasti ja vaan pahensi asiaa. Jälkikäteen olen lukenut vastaavanlaisia tarinoita muualtakin, apua ei todellakaan helposti nykypäivänä saa, ellet jaksa sitä todella passiivisagressiivisesti ja sitkeästi vaatia! Resurssit ovat huonot jne.

Jaksamisesta aasinsiltana.. Hommasin myös itselleni pitkän harkinnan jälkeen samsung gear fit 2:n aktiivisuusrannekkeen kaikilla herkuilla. Se on ollut todella mainio, mitä nyt valitettavasti rannetatuointini takia se ei untani oikein mittaa, vaan tatuoinnin häiritessä kontaktia kuvittelee vähän väliä olevansa pois ranteesta. Kuitenkin olen ollut yllättynyt siitä, että miten paljon minulla tulee arkena liikuntaa jos ei ole pelkkää kotipäivää. Lasten kanssa ulkoilu, kirppis tai kauppareissu ja 7000 askelta on ihan perus. Kymppitonni harvemmin paukkuu rikki, mutta ottaen huomioon huonon kuntoni ja mittavan ylipainoni, vaivoista puhumattakaan, niin olen ihan tyytyväinen tuohon!

Kävin myös lääkärillä tuossa alkukeväästä, ennen sairastelua.. Astmatutkimukset ovat edelleen kesken, kun mulla on kamalaa yskää ollut tuon sairastelun jäljiltä ja kuulemma pitää olla ollut 2viikko oireeton infektion jälkeen, spirometrian ja pef-mittaukset voi tehdä, eli aloitan ne varmaan huomenna, kun tänään unohdin..
Alkoi myös miettiä tarkemmin tuota mun jatkuvaa särkyä selässä/lantiossa ja muissa lihaksissa ja plantaarifaskiittiin sain arcoxia-kuurin ja se auttoi tosi paljon, jalkapohja oli lähes täysin kivuton ja kävely helppoa. Nyt kun kuuri loppui, kipu on pikkuhiljaa palannut takaisin. Noihin muihin kipuihin se ei kyllä auttanut.. Mulla on yksi 30kpl resepti kyllä odottamassa, minkä sain joskus hammaskipuun, ehkä voisin omatoimisesti syödä sen vielä tässä odottaessa kun voin varata aikaa vasta kun noi astmajutut on tehty..
Lääkäri halusi poissulkea myös selkärankareuman oireitteni perusteella ja kävin ns reumakokeissa ja nyt lannerangan röntgenissä. Jälkimmäisestä en ole vielä kuullut tuloksia, mutta verikokeet olivat normaalit senkkaa lukuunottamatta(oli 52 ja reilusti ennen sairastelua, että en tiedä olisko sitten kuitenkin joku tulehdus kropassa tai mikä tota voisi nostaa noinkin paljon) ja tuo ”selkärankareumageeni” oli ainakin negatiivinen. En tiedä voiko silti olla se, jännityksellä odotan mitä sanoo tuo röntgenkuva, silä tosiaan minulla ei oikein hieroja eikä kiropraktiikkakaan ole auttanut kunnolla noihin lantiokipuihin ja välillä lämpöilenkin aika mystisesti.. Kilpirauhasen ultraääneenkin pitäisi varata aika kun ennätän.
Eli ei ainakaan voi syyttää etteikö olisi tutkittu. Perusverikokeet myös otettiin (kävin hoitajalla, joka määräs ne ennenkuin sain ajan lääkärille) ja ne olivatkin yllättävän hyviä, kolesterolit, ferritiini, b-vitsku ym..

Lisäksi pistin kelan psykoterapian katkolle jo viime vuoden marraskuusta(kiitos vaan kelalle että asia hoitui) jolloin olen viimeksi käynyt tuolla edellisellä ja nyt pitäisi etsiä uusi terapeutti, kun vanha oli ihan.. Joo, tuntui ettei sitä kyllä kiinnostanut mikään muu kuin kassakoneen kilahdus..

Viikonloppuna olen lähdössä parhaan ystäväni ja äitinsä kanssa risteilylle kunnon rentoutumisen merkeissä. Ei alkoholia, eikä rellestystä, vaan hyviä keskusteluja, kirjan lukemista, herkkuruokaa ja kunnon yöunet!

Mainokset