Ah, kevät! Uusi sänky ja kiropraktiikkaa sairaalloisen lihavalle.

Ah, kevät! Uusi sänky ja kiropraktiikkaa sairaalloisen lihavalle.

Koko kevät on enemmän ja vähemmän mennyt sairastellessa. Vatsatautia, flunssaa, mystisiä hammasvaivoja, flunssaa jne.. Nyt näyttää jo paremmalta. Tämän takia en ole ehtinyt montaakaan kertaa psykoterapiassa käymään vaan jouduin perumaan/siirtämään aikoja, mutta sain käytyä lääkärissä joka kirjoitti nyt tuon b-lausunnon kelaa varten ja tänään olisi tarkoitus se kelaan palauttaa.

Kirjoitetaampa hieman muitakin kuulumisia.. Ostettiin vajaa kuukausi sitten uusi sänky. Vihdoin!! Vanha oli niin kamala, että yöunien laatu alkoi olla hyvin kyseenalainen. Lisäksi mun kroppa alkoi oireilla niin pahasti, etten pystynyt enää kunnolla sängyssä nukkumaan.
Koska ollaan miehen kanssa molemmat ylipainoisia, ei sängyn valinta ollut helppoa. Joustinpatja oli edellinenkin painunut sieltä täältä heti alkuunsa, joten tällä kertaa ei haluttu valita sellaista, joka ei olisi nimenomaan tarkoitettu painaville nukkujille. Kuitenkaan sänky ei saisi olla liiankaan kova, koska minä nukun eniten kyljelläni ja vanha sänky oli liian kova ja kipeytti lantioni.
Käytiin testailemassa eri vaihtoehtoja ja ihastuttiin Askon Airflow-runkopatjaan. Siitä valitsimme medium-kovuuden ja päätettiin ottaa siihen päälle budjettimme rajallisuuden takia Ikeasta laadukkaaksi ja hyväksi kokeilemamme älyvaahto-petauspatja Tussöy. Jalat otettiin uusiokäyttöön vanhasta sängystä ja ne sopivat hyvin, vaikka vanha sänky oli Sotkasta. Kuitenkin säästettiin tässäkin reilusti rahaa ja myös luontoa. Vanha sänky meneekin jätelavalle, kun moinen tulee taloyhtiön talkooviikonloppuna pihalle. Valitettavasti se on niin pahasti painunut sieltä täältä, että sitä ei voi kierrättää eteenpäin.
Uuden sängyn myötä myös nukkumaanmenosta on tullut miellyttävää. Sänkyyn tekee mieli. Se ei ole enää jokailtainen pakkopulla, vaan ihana syli, johon haluaa käpertyä mahdollisimman pian illan tultua ja huokaista onnellisena. Hyvät yöunet ovat myös auttaneet muihin ongelmiin, kuten esimerkiksi herkkujenhimoon ja tietenkin käyttäytymismallit valvominen+herkkujen syönti on jäänyt sen myötä pois.

Samoihin aikoihin bongasin myös paikallisen ilmaislehden kannesta ilmoituksen uudesta kiropraktikosta. Kuitenkin heitin lehden roskikseen ja unohdin koko jutun, mutta kun alkoi uuden sängyn myötä kropan jumitkin VÄHÄN helpottaa, niin aloin pähkätä asiaa että menisinkö hierojalle vai kiropraktikolle, hierojalla olen käynty ennenkin, mutta apu ollut tosi lyhytaikaista. Kiropraktikko kiinnostaisi, kun jäin miettimään olisko mulla kropassa muutakin vaivaa, kuin jumiset lihakset. Googlasin ja löysinkin nettiajanvarauksen tuossa melko lähellä vastaanottoa pitävälle naiskiropraktikolle. Kuitenkin oli pakko kysyä vielä fb:n kautta, että voiko näin sairaalloisen ylipainoinen hyötyä kiropraktiikasta, ei minua saa taivutettua mihinkään ihmeellisiin niksautus- ja rusautusasentoihin, mitä googlaamillani youtubevideoilla näin. Olin jo perumassa koko juttua!! Hän vastasi, että ole huoleti, kaikille löytyy sopiva keino saada kroppa kuntoon ja minähän sitten menin. Voi autuus ja taivaallisuus! Nyt takana on kolme käyntiä ja vielä aion käydä yhden kerran. Moni normaali”kuntoinen” varmasti hyötyy jo yhdestä tai kahdesta käynnistä, mutta minähän en ole kehoani hoitanut mitenkään, vaan päinvastoin rankaissut sitä ja kohdellut todella huonosti kaikin tavoin. Kiropraktikko sai kroppani vetrymään todella paljon ja hän kävi läpi koko vartalon ongelmapaikat, päästä jalkapohjiin! Eikä se ollut mitään vääntelemistä tai rusauttelua(paitsi muutamasta kohtaa), vaan lähinnä sellaista painelua ja hieromista, mutta kuitenkin täysin erilaista kuin hierojan suorittama. Paljon intensiivisempää ja tehokkaampaa! Asennot olivat mahallaan/selällään makuu ja hoitopöydän laidalla istuminen, eli ei mitään akrobatiaa todellakaan! Kaikki plantaarifaskiittivaivat ja muut kolotukset saivat kyytiä. Lonkankoukistajatkin! Hinta oli 60euroa kerta, eli ei edes niin kallis kuin odotin. Varsinkin kun tuntui että yksi käynti auttoi enemmän kuin useampi hierontakerta.

Kiropraktikkokäynneillä oli muutakin arvoa, kuin fyysinen. Se miten hän kohteli kehoani ja miten kehoni reagoi kiropraktiikkaan avasi silmiäni monella tapaa. Kroppani alkoi tuntua hyvältä ja taas ”omalta” ja parantava kosketus sai minut ajattelemaan, että olen ihan hyvä tälläisenäänkin. Kävely ja liikkuminen alkoi tuntua taas miellyttävältä!  Itsetuntoni parani monellakin tapaa ja huomasin ilokseni peilistä, että ryhtini parantumisen myötä myös rumat niinsanotut selkätissit ovat pienentyneet lähes olemattomiin!

Mutta nyt en ehdi kirjoittelemaan enempää, vaan pitää alkaa rustata tuota kelan hakemusta ja tunnin päästä on psykoterapia-aika.

Uusi vuosi, uudet vai vanhat kujeet?

Uusi vuosi, uudet vai vanhat kujeet?

Ei, mä EN tehnyt uudenvuoden lupauksia. Tai no tein semmosen, että kirjoitan meidän perheen positiivisia juttuja paperilapuille purkkiin pitkin vuotta ja sit niitä luetaan vuoden päästä ja muistellaan. Siinä jo tarpeeks tavoitteita..

Tänään oli myös siitä historiallinen päivä, että ekaa kertaa varmaan edellisen ”parannuksen” jälkeen en syönyt koko päivänä yhtään karkkia. Kaksi pikkuleipää söin kyllä aamupalan yhteydessä, kun oli niin iso kupillinen kahvia, mutta entiseen verrattuna parannus on huima. Nyt olen istunut koneella ja pelannut ja vieressä on houkutuksia, mutta ei ole tehnyt mieli nyt koskea. Tarkoitus ei TODELLAKAAN ole järjestää mitään lakkoa, mutta kiinnitin nyt enemmän huomiota taas näihin sudenkuoppiin ja tarkoituksena on yrittää syödä vähän säännöllisemmin ilman että tarvitsisi täyttää niitä tyhjiä hetkiä syömällä. En aio edes pitää mitään dieettiä, ainostaan että syön jotain ruuaksi luokiteltavaa säännöllisesti. Olkoon se sitten jotain hiilarinuudelia, sokerijugurttia tai vaaleaa leipää. Ihan mitä tahansa, paitsi ei karkkia tai suklaata tms! Jotain mikä ees etäisesti luokitellaan välipalaksi tai ruuaksi..
Tajusin tuossa loman aikana, että mun kroppa ei edes tiedä mitä tarkoittaa nälkä(tai jano ja nämäkin tunteet menevät sekaisin). Lisäksi aineenvaihduntani on kaikin puolin totaalisen jumissa, kun paastoan ja ahmin vuorotellen, sekä vedän lähes pelkästään joulusuklaita, pipareita yms herkkuja..

Lisäksi oon hyvällä päällä kun
1. sain mieheltä joululahjaksi kampaajakäynnin
2. ukolla alkaa 2 vkon päästä vikat isälomat ja sillä on myös synttärit ja appiukko vie meidät ja koko miehen puolen perheen syömään, sekä ottavat lapset, jotta saadaan viettää kahdenkeskinen yö vaikka vineton merkeissä!
3. meille on varattu ihana luksusristeily ja siihen on enää kuukausi
4. löysin eilen seppälästä itselleni todella hyvin istuvat ja hyvännäköiset stretchhousut
5.  sekä alessa tosi hyvät talvikengät: Crocs AllCast Luxe Duck Bootsit.

Nuo kengät ovat siis tuollaiset loskarityyliset varrelliset saappaat, missä on muovinen kenkäosa ja varsi nahkaa, mutta TODELLA lämpimät ja pehmeät sisältä(lampaan turkis). Ja aivan tajuttoman kevyet!! En voinut kuvitella että noin kevyitä talvikenkiä voisi olla olemassakaan!! Näitä tuskin tuntee jalassa, ero aikaisemmin sovittamiini talvikenkiin oli aivan valtava..
Nämä omani olivat miesten osastolta, kun naisten osastolta oli just tuo oma kokoni loppu ja näihin mahtuu nyt hyvin villasukkakin vielä tarvittaessa.
Erona naisten ja miesten mallissa oli eriväriset nauhat(musta/valk). Minusta jopa tuo miesten malli mustilla nauhoilla oli paremman näköinen. Sointuu paremmin se musta, kun kengän alaosakin on mustaa ja ruskea yläosa.. Nää vaikutti tosi hyviltä kävellä, kun tänään niitä testailin kauppareissun verran, ainoastaan vähän hiersi nilkkoja kun en jaksanut niitä kunnolla solmia kun ne alkuperäset nyöritykset oli jotenkin tosi hankalat kiristää. Pitäisi googlata ja katsoa joku erilainen nyöritystapa..
Maksoin noista kengistä jotain hieman alle 80euroa. Suomessa on hassu tapa laittaa suurin osa talvitamineista alennusmyynteihin jo heti joulun jälkeen, kun yleensähän ne pakkaset ja lumet tulee tänne vasta alkuvuodesta.. Noh hyvä näin, en olisi tosiaankaan raaskinut maksaa edes hyvistä kengistä 160euroa(ovat näköjään verkkokaupassa yhä normaalihinnoissa)..

Tuli tänään facebookissa juteltua myös erään äitikaverin kanssa, jonka lapset on samassa kerhossa mun esikoisen kanssa. Tutustuttiin jo vuosi sitten avoimessa päiväkodissa ja juteltiin nyt niitä näitä ja kerroin samalla puheripulissani näistä painonhallintaongelmistani ja syömishäiriöstä, ahmimisesta yms. Ollaan siis puhuttu hampaista ja muista terveysongelmista jo ennenkin, joten kynnys oli sinällään matala. Nolotti ja oli paha mieli, itkinkin vähän, mutta sanoin mm että ”jos en nyt revi itseäni päivänvaloon tän asian kanssa, niin muutosta ei tule ikinä”. Onneksi sanoin, sanoi että arvostaa mun hienoa asennetta, sain taas vähän lisää voimaa ja tuli taas sellainen olo, että tämä on oikeasti asia mistä pitäisikin puhua, eikä vaieta ja piilotella. Niin kauan kuin piilottelen, syön salaa ja häpeän asiaa, ehkä en paranekaan. Ja se vaatii myös sitä mukavuusalueelta poistumista, kokonaisen elämäntavan hylkäämistä ja häpeän muuttamista voimaksi.
Toisaalta mietin, että miksi ees häpeän asiaa. Kuitenkin vaikka asia olis miten kipeä salaisuus, niin mun ulkomuodosta jo heti näkee, että ei tässä nyt olla ihan ruokaympyrän mukaan eletty.. Sanoinkin usein, että ylipainoinen voi olla ihan vaan mukavuudenhaluisuuttaan, mutta sairaalloinen lihavuus on lähes poikkeuksetta kirjaimellisesti sairaalloista(”sairaudesta johtuva tila/häiriö”). Meni muuten joulun ansiosta 140kg rikki. Bmi:ni on yhtä paljon, kuin ihannepainoni olisi.. En ole ylpeä, tosin en tunnista itsessäni varsinaista suruakaan asiasta. Faktana vain..