Parempaa päin

Parempaa päin

Hyi kun tuli ahdistunut olo, kun luin edellistä päivitystä.
Tuo lääkärikäyntikin oli hieman oudohko.. Siis en muista enää kauanko siellä olin, mutta yli 15minuuttia tuo lääkäri käytti siihen että yritti etsiä jotain tietoa mun omalääkärikäynnistäni. Ei löytynyt, eli siitä käynnistä ei ole kirjattu _mitään_. Lisäksi muutenkin tuo lääkäri oli jotenkin niiiin hämy, tuijotti tietokonettaan vain ja näpytteli sitten siinä heti tuon psyk. lähetteen (hyvä näin), mutta siis tosiaan tuli vähän semmonen olo että ei paljoa kiinnostanut, kun ei ees sitä vertaa katsonut päin, kun yritin keskustellessa ottaa kontaktia.. Sain kuitenkin kaiken mitä pyysin, paitsi en mitään fyysisen puolen jatkohoitosuunnitelmaa(vaikka sanoin että koen että en ole työkykyinen), mutta olkoot. Lääkitys myös nostettiin 20mg:an. Toisaalta en usko että minua kukaan nyt palkkaakaan ja jos yrittää, niin eiköhän ne palkkaushalut karise kun kerron tilanteen.. Noh, saanpahan ainakin parempaa rahaa kuin sairaslomalla ja toisaalta jos jotain lyhyempää sijaisuutta tulisi tai jotain ohjauspuolen hommia, niin ehkä ehkä…

Onneksi tuolla mielenterveyspuolella on oltu kartalla tuon mun puheluni myötä ja sieltä tuli heti muistaakseni seuraavana päivänä puhelu vastaajaan ja sain ajan seuraavalle viikolle! Hallelujah. Se aika oli eilen.
Ollut niin kiireinen alkuviikko, että en oikein ehtinyt etukäteen murehtia tai muutenkaan miettiä koko asiaa, vaan aamulla äkkiä vilkaisin tuon osoitteen ja kaahasin sinne lähes myöhässä.
Tuo sairaanhoitaja oli todella mukava, synkkasi ja tuli tosi hyvä fiilis siitä käynnistä kaikin puolin. Vielä kun keksisin jonkun hyvän tagin, mihin voisin kertoa noista käynneistä ilman että ne hukkuu tuonne missä on tuota yleistä hoitoonhakeutumisen ja avunsaamisen pohdintaa yms(laitoin nyt siihen ”psyk.sh”).. Jokatapauksessa kerroin siellä vähän elämäntarinaani, akuutteja ongelmiani, tavoitteitani ja sain kotiläksyksi kirjata ylös negatiivisia ajatuksia itsestäni.  Niitä vaan ei ole nyt ollut niin ihan kauhean paljoa..
Tuo lisääntynyt valo, toiminnantäyteiset viikot ja asioiden eteenpäin meno on saanut asioita vähän asettumaan uomiinsa ja toisaalta ei ole ollut mitään vastoinkäymisiäkään pahemmin. Paino ei ole tullut rutkasti alaspäin, olen hieman kyllä napostellut, mutta en ole ahminut. Paino siis noin 139kg, eli alas kuitenkin tullut siitä mitä se pahimmillaan oli. Hassua. Yleensä vietän päiväni morkaten itseäni pienimmistäkin jutuista, mutta nyt olen ollut niin hyväntuulinen että jopa eilen sovittaessani viikonlopun juhliin suunnittelemaani asukokonaisuutta, otin sitä kuvan miehen siskolle ja mun oli pakko katsoa tuota kuvaa myöhemmin ja myöntää, että enhän minä niin pahalta näytäkään kiloista huolimatta! Vaatteet toki vaikuttavat paljon, yleisestä mielialasta puhumattakaan..
Tilattiin eilen tuota mun nemesispitsaakin, mutta olin aika äimistynyt kun en jaksanutkaan syödä siitä kuin vain kolmasosan. Siis minä söin vain kolmasosan tuota pitsaa, mistä olen aina vetänyt tyyliin 3/4 ensi-istumalta ja loput 1/4 heti kun oksettava olo vähän helpottaa..
En voi kuitenkaan tästä ottaa hirveästi kunniaa itselleni, vaan tuon lääkityksen tuplaus on vaikuttanut ruokahaluuni todella paljon, ehkä vähän liikaakin, kun välillä ei meinaa saada kunnolla syötyä koko päivänä.. Se onkin ainoa huomattava sivuoire ja oikeastaan juuri yksi syistä, minkä takia aikoinaan psykiatri yksityisellä mulle tuon lääkkeen valitsi.

Lisäksi viime kauppareissulla jätin makeiset hyllyyn ja ostin sen sijaan pussillisen paahdettuja manteleita, pistaasipähkinöitä ja siihen sekaan pienen määrän erilaisia suklaa- ja jugurttipähkinöitä. Luin juuri noista pähkinöistä paljon hyvää ja muutenkin pitkästä aikaa tuli itse maistettua mantelia ja tosiin kun lapsuudesta muistin, niin sehän oli hyvää! Muistan lapsena että äiti niitä söi, minusta niissä oli tosi outo sivumaku. Tarkemmin ajateltuna ne olivat kyllä varmasti jotain tosi eltaantuneita ja vanhoja, koska pähkinäthän pitäisi ehdottomasti säilyttää kylmässä!!
Joka tapauksessa, vaikka nuo onkin paahdettuja, niin ovat silti terveellisempiä ja täyttävät vatsaa paremmin kuin makeat herkut ja sen lisäksi tuo suolaisuus saa mut juomaan vettä enemmän, mikä on myös hyväksi.

http://www.hs.fi/ruoka/a1386748373866?ref=tf_iHSisboksi-mobiili&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-mobilesite&utm_content=ruoka1
Tässä lisää pähkinäjuttuja

Mainokset
Viikkoraportti

Viikkoraportti

Noniin, virkistävät yöunet takana ja pieni morkkis kaikista herkuista, mitä eilen uupuneena vetelin..

Eli tosiaan melkoista kiitoa ollut tämä viimeinen viikko. Perjantaina oli miehen eka lomapäivä ja koska oli luvattu niin hienoa keliä, niin me pakattiin auto ja hurautettiin Hankoon rantalomalle. Kiloista huolimatta mulle ei ole koskaan tuottanut päänvaivaa esiintyä uima-asussa(toisin kuin uimahallissa, missä pitää suihkussa käydä alasti muiden katsellessa, traumat), mikä tietty on ihan hyvä lasten kannalta, kun ovat kovia vesipetoja. Olivat aivan pähkinöissään, vaikka vesi oli viileähköä, hampaiden kalinasta huolimatta oli hauskaa.
Sittemmin on ollut anoppilareissua, mummolareissua, pappaa käyty katsomassa sairaalassa, laivamatkaa ja muuta. Pappa kuitenkin voi hyvin taas ja kaikista reissuista selvitty kunnialla.

Laivareissulla en syönyt paikanpäällä lainkaan karkkia ja toisella päivällä en käynyt ees jälkiruokapöydässä, söin vain pehmiksen. Entiseen verrattuna aika huikea muutos. Muuten kyllä tuli herkuteltua sitten ruualla ja eilen sorruin syömään suklaata ja karkkia, ostin kotiin pääasiassa kovia karamelleja, koska ne ovat ns vaikeita. Eli niitä ei voi ahmia, eikä syödä nopeasti.
En nyt kuitenkaan jaksa hirveästi stressata noita syömisiä.. Kuitenkin suuret linjat ovat pitäneet, eli ensin ruokaa(kohtuudella) ja sitten vasta makeaa herkkua, sekä olen aina herkkuhimon yllättäessä tehnyt itsetutkiskelua ja ymmärtänyt mitkä asiat saavat minut mättämään sokeria. Esimerkiksi väsymyksen, v*tutuksen ja stressin välttely on ollut aika mahdotonta viimeaikoina ja kuitenkin on tullut oltua liikkeessä, mikä on aina hyvä asia.

Täällä ollaan!

Täällä ollaan!

On vaan ollut aika hurja viikko.. Ei olla taidettu olla yhtään päivää kotosalla, kun miehen loma alkoi. Sen lisäksi isäni sairastui ja käytiin häntä katsomassa, sekä muutenkin ollaan reissattu.. Kerron huomenna paremmin, tai voi olla että menee maanantaille.. Kaikki kuitenkin kunnossa taas ja itselläkin positiivinen draivi yhä! 🙂
Varsinaista kuntoilua ei ole tullut harrastettua(paitsi miehen aktiivisuusrannekkeesta on paukkunut tänäänkin kymppitonni reilusti yli, ollaan siis saman verran kävelty) ja ruuatkin ovat olleet enemmän ja vähemmän kyseenalasia, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni tuli sekin koettua, etten ahminut itseäni laivan buffetissa jälkkäreillä ähkyyn. Karkki on tänään maistunut vähän kyllä sitten senkin edestä, mutta syytän siitä infernaalista väsymystä ja uupumusta, sekä stressiä. Onneksi tämä tästä varmasti vähän ainakin tasaantuu.. Nyt omaan sänkyyn nukkumaan, aah!