Kun ongelmat alkavat vihdoin selvitä..

Kun ongelmat alkavat vihdoin selvitä..

Onkin ollut pitkään melko raskasta, mutta vihdoinkin alkanut periksiantamattomuus ja sitkeys tuottaa tulosta. Loma mentiin lasten ehdoilla ja vaikka se oli raskas, niin lapset olivat haltioissaan ja perheohjauksen alkaminen kantoi myös hedelmää arjen ongelmien vähenemisellä. Syksyllä sitten on meidän aikuisten loman vuoro, meidän puuhääpäivä(eli viisi vuotta). Lapset ovat olleet nyt miehen loman loppumisen jälkeen 2xvko päiväkodissa harjoittelemassa ja minä oon saanut hengähtää.  Välillä toki tulee noita alhoja, mutta en ole pahemmin sortunut mihinkään ahmimisiin ja se näkyy painossa. Tän aamun paino oli 135kg, eli enää 5kiloa siihen, kun aloin esikoista odottamaan. Hurja määrä, mutta toisaalta myös yli 10kg enemmän mitä pahimmillaan painoin, eli jes jes jes!
Laivareissulta ei tullut paljoa makeisia ostettua, sipsitkään ei hirveesti tyttöjen illan jälkeisessä darrassa maistuneet, vaan kippasin loput roskiin. Jätskiä on kyllä tullut syötyä, mutta toisaalta myös oikeaakin ruokaa. Rahat on loman jälkeen vähissä, joten ylimääräisiin mässäilyihin ei edes olisi varaa.

Lisäksi oon huomannut että mulla on tässä lähellä monta oikeesti hyvää (äiti)ystävää, jolle uskaltaa sanoa, että menee ihan päin helvettiä, jotka halaa, tsemppaa ja oikeasti välittää. Olen todella onnekas ja kiitollinen, tässä iässä uusien luottoystävien hankkiminen ei todellakaan ole mitään simppeliä hommaa.. Lisäksi vietettyä yhden viini(a)nhuuruisen illan loppulomasta ystävien kanssa paikallisessa yöelämässä olen TODELLA kiitollinen siitä, että olen parisuhteessa ja minulla on maailman ihanin aviomies!! ❤
Yksi syy myös parempaan fiilikseen on se, että ennen lomien alkua tilasin itselleni aikamoisen kasan uusia vaatteita, jotka osoittuivat erittäin mielekkäiksi ja pitkästä aikaa en kammoksu hellepäiviä, kun minulla ei ole mitään sopivaa vaatetta, missä en läkähdy kuoliaaksi ja näytä joltain rantojen puliämmältä..

Nää lasten päiväkotipäivät ovat olleet aika monisyisiä itselle. Tuntuu vähän syylliseltä viedä lapset pois, mutta kun huomaan miten tärkeää tää on ollu mun toipumiselle, että mulla on totaalisen ylimääräistä yksinoloaikaa, niin voin oikeasti käyttää sen haluamallani tavalla ja joudun myös toisaalta kohtaamaan ne pahimmat sudenkuopat. Toistaiseksi olen selvinnyt mahtavasti, hyvä mä!
Yksin kotona, nälkä, pitäisköhän herkutella… Toisaalta söin just, hirveän kuuma, joten taidan ottaa jälkkäriksi eskimopuikon.

Mainokset
Loma takana

Loma takana

Aika rientää kuin siivillä, tuntuu että tuo väli joulusta ja uudestavuodesta tähän lomareissuun meni aivan todella nopeasti. Lomasta puhumattakaan, melkein tuntuu että olinko mä siellä tosiaan viikon?
Kyllä mä ilmeisesti sitten olin ja nautin kyllä täysillä. Mutta ihaninta oli palata kotiin, miehen kanssa ekat päivät oli täyttä kuhertelua kuin vastarakastuneet ja lapsiakin tullut katsottua tässä ruusunpunaisilla laseilla.
Näin unta että jojoilin taas lomalla 5kg ja kotiin tultuani aika tarkkaan pitikin paikkaansa. Tosin kävin pari kertaa vessassa ja lähti heti pari kiloa. Olin siis todella turvoksissa, varsinkin jaloista, kun lennot vaikuttivat paljon, mutta myös runsas alkoholin juominen ja hiilarisen moskaruuan mättäminen. Eilen vielä tilattiin kotipizzaa ja vaikka en siihen omaan ihan turvaruokaani tukeutunutkaan, niin aikamoinen lätykkä sieltä tuli otettua. Puolustaudutaan nyt edes sillä, että söin siitä kaksi päivää.

Koko syömishäiriöasian olen taas koittanut työntää jonnekkin syvälle syvälle, mutta eihän se kauheasti tuolla lomalla onnistunut, vaan on nyt entistä enemmän mielessä.
Mun toinen (tapaturmia jo hoikkana teininä kokenut) polvi on alkanut vihotella joitain viikkoja sitten ja rutisee ja naksuu, jos sille laittaa enemmän painoa sitä liikuttaessa. Onneksi se ei kuitenkaan ole kipeä, mutta luulen että on vain ajan kysymys, sen verran kauhealta tuo rutina tuntuu ja en ole ihan varma kuuluuko se jopa muidenkin korviin. Tuolla tuli käveltyä paljon, tanssittua, ravattua rappusia ja kaikki oli tällä kunnolla ja ylipainolla tuskaa. Koneessa juuri ja juuri turvavyö mahtui kiinni, tarjotin ei mahtunut lainkaan auki ja söinkin ruokani nerokkaasti syliini asetellun käsimatkatavarakassin päältä. Olikin ihan jees keksintö, koska tätä tarjoitinasiaa stressasin KAMALASTI, mutta loppujen lopuksi se oli murheista pienin. Mun jalat oli aivan kauhean turvoksissa jo ennen lentoa ja tällä massalla paljoa huvittanut jaloitella lennon aikana, onneksi sain nostaa jalat ylös kun vieruskaverit lähtivät yhtäaikaa vessaan ja jonottamisen takia olivat melko kauankin poissa. Pelkästin että saan veritulpan, huih..
Itsetuntoa ei myöskään hivellyt uikkarissa esiintyminen, vaikka ostinkin ennen reissua melko hyvin mun kroppaa imartelevan mekkouikkarin. Meidän hotelli olikin aikuisten hotelli, tosin tuntui että ne mammat kyttäsivät enemmän kuin nuoremmat..  Hotellilla poreammeetkin oli upotettu maahan ja tällä elopainolla uikkareissa sinne pääseminen ja varsinkin pois punkeaminen oli hankalaa, ku se oli sitä jo normaalipainoiselle kaverillekin. Eipä kyllä siellä allasalueella sitten viihdytty muutenkaan, sillä vesi oli melkoisen kylmää, vaikka mukamas altaan ja porealtaiden piti olla lämmitetty.
Hotellihuoneessa mun puolella sänkyä oli vastapäätä peili joka myös kyllä todella koruttomasti paljasti koko totuuden, mä olen kyllä tosi valtava maatessani ja mahani on kuin jäätävä kasa pullataikinaa.
Itsetunto, älä jätä! Pliis, tule takaisin?! Noh ainakin jotain positiivista, että mun kasvojen iho voi tosi hyvin ja kädet myös, ovat niin pehmoiset, ettei uskoiskaan. Ennen lähtöä ne kun olivat niin karheat ja kuivat, että iho ihan repeili ja vuoti verta. Ja kun mies oli mua niin kovasti ikävöinyt, niin sen kehut ja ihana uusrakastuneisuus on ollut kyllä mannaa. Mulla on aivan mahtava mies ja parisuhde! ❤ Lapsetkin tuntuneet niin lahjalta ja muutenkin oma elämä onnekkaalta. Arjesta myös on osannut nyt iloita eri tavalla, onneksi meillä on viikon päästä taas laivamatka, tosin perheen kesken, niin ei ihan kunnolla ehdi arki yllättämään.

Sain tänään vihdoin varattua myös sen psykoterapian. Muistan katselleeni yhtä terapeuttia täältä, joka oli erikoistunut syömishäiriöihin ja nyt bongasin hänet uudestaan ja sain ajan heti jo huomiselle, huih! Toivottavasti hällä on osaamista myös tämän ääripään juttuihin, koska tuntui että vähän jokatoisella terapeutilla oli asiakaspaikat täynnä, eivätkä ottaneet uusia asiakkaita.. Tosin en tiedä miten paljon loppujen lopuksi eri syömishäiriöt edes eroavat toisistaan, jos tarkastellaan yleistä sairastumisen mekaniikkaa ajatusmaailmaa ja toipumisprosesseja.. Tai esim oli kyse mistä tahansa riippuvuudesta.

Kirjoitan varmaan heti huomenna tästä aiheesta lisää, että miten meni, nyt kipin kapin perheelle ruokaa kokkaamaan

Karmivan ällöt lomaltapaluuterveiset

Karmivan ällöt lomaltapaluuterveiset

Noniin, eka arkipäviä loman jälkeen pikkuhiljaa takanapäin. Eikä missään mukavissa merkeissä, sillä löysin tyttären päästä täin. Hän siis aloitti kerhon muutama viikko sitten, en tiedä liittyykö tämä siihen, vai onko nämä tulleet joltain lomareissulta(laivan pallomeri tms). Lopulta löysin niitä aika paljon lisää häneltä ja omasta päästäni lisää, joten jokainen voi vain kuvitella mitä tää päivä on tehty. Ja millainen olotila ja fiilis ollut, kun odotin miestä töistä, että tulee apteekin kautta ja tuo jotain myrkkyä!!

Muutenkin koko loma on menty lasten ehdoilla ja herkkuja on tullut syötyä enemmän kuin edes pahimpina aikoina arkena.. On ollut juhlia ja laivareissuja enemmän kuin laki sallii.. Mutta tällähetkellä tää täihommeli on niin hermon päällä, etten jaksa ees ajatella mitään muuta, saati mitään ”ryhdistäytymistä”. Lisäksi ahdistaa niin pirusti ja tunnen mukamas ympäri kroppaa kaikenlaisia tuntemuksia, niin olen tuota ahdistustakin koittanut lievittää syömällä. Jotain kertoo myös se, että olin vain iloinen, että kotona sattui olemaan herkkuja, joilla olen koittanut itseäni turruttaa. Se on jopa auttanut, kun olen saanut ajatukset muualle. Netissä muutama järjen ääni antoi vertaistukea, loput oli sitä ”yök yök ällöö”-osastoa, joiden ansioista peruin tänpäiväisen puistoreissun, kun ei tehnyt mieli lähteä mihinkään ihmisten ilmoille! Mies nyt lähti sinne kuitenkin lasten kanssa purkamaan pahimmat energiat, toinen vielä rallattali iloisena lähtiessä ”meillä on täitä, ötököitä päässä” yms.. Huoah.. Tiedän siis että nämä eivät johdu hygieniasta tai sen puutteesta, vaan huonosta tuurista. Näähän on aika yleisiä nykyään, varsinkin tähän aikaan vuodesta.. Mutta jokatapauksessa inhottavaa!!!!

Olen nyt juonut limuakin, jota jäi esikoisen synttäreiltä viikko sitten, hirveä hiki ja jano, kun olen tuolla 80-asteisessa saunassa käynyt noita tyynyjä yms kääntelemässä säännöllisin väliajoin ja tarkistamassa että kaikki on ok ja pessyt pyykkiä konekaupalla ja kuivuri laulaa, niin että saunan kanssa yhdessä kohta tekevät varmaan tästä kämpästä jonkun +60asteisen.. Puuh, kunhan tää on ohi, niin sanon vaan että voihan helvetti! 😛