Mukikakkujen yö niskakrampin jälkimainingeissa

Mukikakkujen yö niskakrampin jälkimainingeissa

Ensinnäkin pitää alottaa siitä, että miten mulla oli viime viikolla ihan hirveä niskakramppi. Enkä nyt tarkoita mitään pikku lihasjumia, vaan sellaista kramppia, että päätä ei pystynyt liikauttamaankaan ja kaikki päähän kohdistuvat huoltotoimenpiteet(lol) kuten suihkussa käynti tai hampaiden ja hiusten harjaus piti suorittaa toisella kädellä päätä tukien ja ERITTÄIN varovasti..
Heräsin vain yksi yö siihen, että mun niska oli kuin halvaantunut ja kipu oli niin kova, että itkin vain herättäen miehen, että hakee mulle kipulääkettä ja hän lopulta nosti mut sängystä ylös, kun mä pitelin kaksin käsin päästäni kiinni ja huusin ja itkin!
Tämän siis aiheutti ilmeisesti lihasrelaksanttien avulla liian sikeästi nukuttu yö, tempurtyyny oli selällään nukkuessa ollut jotenkin huonosti ja painanut mun niskan aivan totaaliseen kramppiin.
Lapset olivat hoidossa, kun en lääkkeiden hurjilta sivuvaikutuksilta ja kovalta kivulta pystynyt tekemään mitään. Ravasin päivystyksessä ja nukuin puoli-istuvalteen pieniä pätkiä sohvalla, söin todella paljon kolmiolääkkeitä ja kärsin. Päivystyksessä lääkäri lähetti mut fyssarillekin, mutta hänkään ei uskaltanut tehdä muuta kuin antaa niskatuen mulle automatkoja ja muita liikkumisia varten. Mietittiin jo mahdollista magneettikuvausta, jos vaiva olisi jatkunut ja olin kauhuissani että miten mä muka pääsisin makuuasentoon ja siinä olis sitte pitänyt olla vielä pitkään koko kuvauksen ajan, kääk!
Lopulta ankaran googlailun jälkeen mies alkoi etsiä ja painella multa trigger-pisteitä hartioista ja selästä. Yhdestä kohtaa kun painoi, tuli ihan törkeän kova kipu lopulta pään päälle niin että meinasin siitä itkeä ja huutaa, pitelin vaan päälakeani ja sitten niska alkoi ritistä, ratista ja naksua ja pikkuhiljaa varovasti myös uskalsin sitä liikutella ja tilanne vaan laukesi sitten pikkuhiljaa itsestään. Mutta huh että oli sen jälkeen paikat kipeät. Mielenkiintoista sinänsä, että millainen ketju ihminen on.
Oli kyllä ihan kauhea kokemus, toivottavasti ei tarvitse moista kokea enää koskaan. Edelleen mulla on kyllä niskat ja hartiat jumissa, mutta tämä on semmosta tavallista niskajumia, vaikka inhottavaa tämäkin ja saa pään särkemään ja vaikuttaa unenlaatuun.

Nuo lääkkeet ja kipu saivat aikaan semmosen oudon olon. Ei tehnyt mieli syödä mitään, välillä ei maistunut yhtään mikään,. välillä söin karkkia ihan hulluna. Lisäksi nuo kolmiolääkkeet janottivat ihan törkeän paljon ja en pystynyt edes puhumaan ilman että hörpin välilä vettä pullosta ja silti suu oli välillä täynnä kuivaa vaahtoa! Lisäksi olin tosi turvoksissa, en pystynyt pyyhkimään hanuriani(osittain ensin kivun takia, mutta sitten myös sen takia että olin niin paisunut), sekä jalkani olivat kuin tukit. Joka paikkaa särki liikkumattomuus ja polvet ihan räksähtelivät painon alla, kaamea rutina portaissa liikkuessa. Sormet olivat kuin nippu makkaroita turvonneina ja kankeina ja vaatteet kiristivät ja kinnasivat.. Lasten poissaolo vielä vaikutti negatiivisesti niin, että ei ollut mitään rutiineja ja vuorokausirytmit meni muutenkin ihan sekaisin.Vaikka pakkohan se oli nukkua kun unta sattui saamaan ja valitettavasti vaan joku noista lääkkeistä teki sellaisen väsymyksen, että aloin torkahdella istuvalteen..

Kun niska alkoi parantua, muistin että voisi kai vaakallakin käydä ja oikeasti meinasin kuolla järkytyksestä, kun vaaka näytti karvan vajaa 150kiloa!! Siinä rikottiin omat enkat jo ihan mennen tullen!!!
Onneksi tuo lukema on nyt normalisoitunut, kun nuo nesteet ja syömäni moskan vaikutuksetkin ovat häipyneet ja vaaka näytti jo sitä perus 143kg. Mutta kylläpä se huono ruokavalio ja liikkumattomuus teki ihan kauheaa ololle ja hyvinvoinnille. Olipa hyvä opetus kuitenkin

Sen verran tuo kokemus kaikenkaikkiaan vaikutti myös, että söin niin hirveät överit karkkia ja huomasin kaikki pienenkin ylipainon(olkoonkin turvotusta) haittavaikutukset, että sain ihan hirveästi motivaatiota taas ottaa itseäni niskasta kiinni. En olekaan nyt sitä perus bed-syöpöttelyä harrastanut, vähän olen herkutellut, mutta kuitenkin vielä järkevään tapaan. Ei ole ollut todellakaan niin kuonainen olo ja energiaakin riittää paremmin. Nyt tein mustikkaista mukikakkua, kun olin ensin syönyt iltapalaleivät. Tein myös toisen miehelle(koska yhteen mukilliseen olis tullut puolikas muna ja en jaksanut alkaa säätämään), saa sen syödä sitten aamulla, toivottavasti ilahtuu. Oli tosi herkullista ja tuhtia, eikä sinänsä tuohon yhteen mukilliseen edes tullut niin hirveästi ainesosia ja jotenkin se on konkreettisempaa kun itse tekee ja näkee esim sen sokerin ja rasvan määrän. Purkkaa on tullut myös jauhettua niin että kohta varmaan menee leukanivelet.. 😛

Muutenkin olen koittanut nyt syödä järkevämmin, viikonloppuna reissussa kyllä tuli lipsuttua, mutta kotona on ollut nyt enemmän kasviksia ruuassa ja olen syönyt ensin jotain ruuantapaista tai järkevää välipalaa, ennenkuin syön mitään herkkuja. Toivottavasti tämän nyt vähän aikaa muistaisin..

Mainokset