136,8kg

136,8kg

Wow, hassua.
Meillä ollaan oltu viime viikko aika pitkälti synttärihuuruissa. Tämän takia olinkin tosi yllättynyt vaakalukemasta, kun tuntuu ettei paljon muuta ole syötykään, kuin täytekakkua, keksejä yms. Roskaruokaakin tuli tilattua, kun siivotessa ei ehtinyt ja jaksanut kokata ja viikonloppuna käytiin ystävien kanssa syömässä ravintelissa ja juhlimisesta ja makeansyömisestä  nälkäisenä vedin koko annoksen lähes lautasen nuollen..
Kuitenkin tuo taitaa olla sitä ”normaalia elämää”, jonka ei pitäisikään aiheuttaa minkäänlaisia muutoksia painoon tai ajatusmaailmaan, tai saada repsahtamaan. Eikä se sitä sitten tehnytkään. Pelkäsin että mätän kakkua, keksiä ja karkkia tuollaisen kiusauksen jälkeen ihan ilman mitään estoja enää, mutta aika maltilla on maistnut. Päinvastoin, kakku lähes jo äklöttää ja eipä hirveemmin ole muutkaan herkut maistuneet. No suolatikkuja söin kyllä loput mitä lapsilta jäi..

Tällä hetkellä akuutein ja jokapäiväisessä elämässä näkyvä ongelma on herkkujen hamstraus. Tällä hetkellä meillä on kaapissa mun kesäreissuilta yhteensä tuoma MUOVIKASSILLINEN karkkia, kun siivotessa keräsin niitä vähän yhteen paikkaan. Niitä oli valtavasti!! Lisäksi kaapissa on kolme pussia sipsiä, joista vanhin on ostettu jo heinäkuun alussa ja on edelleen avaamatta. Mulla on työpöydällä korissa irtokarkkisäkki(1,99e!), mistä puolet syömättä ja purnukassa varmaan puoli kiloa vanhoja irtokarkkeja. Pakkasessa on jätskiä ja laatikot täynnä ties mitä.. Ostan siis vanhaan malliin, vaikka en enää syö niitä vanhaan malliin.
Helppoahan se olis ajatella, että jätä vain ostamatta. Ostamatta jättäminen kuitenkin ahdistaa jotenkin.
Tää koko asia kuitenkin vaatii vähän syvällistä paneutumista ja tarkkaavaisuutta, sillä oon huomannut, että mulla on viimeaikoina ollut myös jonkinlaista pientä ”ostosmaniaa” päällänsä. Toki nyt on ollut Tuurin kyläkauppaan reissua, anttilan alennusmyynnit ja muuta ja koko ostosmania-termi kuulostaa pahemmalta mitä nyt taidan itse tarkoittaa, mutta kyllä mä herkästi ostan kaupasta tai kirppikseltäkin juttuja ihan vaan tunnesyistä, saadakseni parempaa mieltä yms.

Mä oon myös viimeaikoina nukkunut tosi huonosti. En meinaa saada unta, tai sitten jos nukahdan helposti, niin herään jo aamuyön tunneilla valvoen siihen asti että miehellä kello soi. Sitten joko nukahdan tai en, joka tapauksessa univelka vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen. Ehkä pitää aloittaa tänään taas melatoniinikuuri, kun on taas arkikin rauhoittunut.

Mainokset
Sivuoireita

Sivuoireita

Ensimmäiset sivuoireet huomasin heti ekan lääkkeen jälkeisenä päivänä. Suuta kuivasi infernaalisesti. Nyt lisäksi tulleet huonovointisuus ja ruokahaluttomuus.
Eilen olin tosi väsynyt ja huonovointinen, mies ja lapset olivat tosi väsyneitä ja nälkäisiä ja sorruttiin tilaamaan pitsat. Söin omastani ehkä 1/3, ei ollut mitään näläntunnetta ja pitsa ei edes maistunut erityisen hyvälle, vaikka ulkonäkö oli tosi hyvä! Yöllä sitten yksinäisyyttäni lämmitin siitä loput, vaikka ei ollut varsinainen nälkä, suu vaan kaipasi muka syömistä ja olin jauhanut purkkaa jo ilmavaivoiksi asti.
Söin ensin noista tähteistä puolet ja sitten ahneuksissani lämmitin vielä toisetkin puolet. Sitten tuli ihan järjettömän huono olo! Tuntui että maha oli tosi täynnä ja olo oli kaamea! Antabustako tämä olikin? Mietin että ahmimisesta usein on tullut täysi ja ähky olo, mutta tämä oli jotain ihan muuta, tuntui kuin olisi ollut vuosisadan krapula ja oksetti, huimasi, janotti ja oli todella surkea fiilis. Oikeasti olo, josta ajattelin että tälläistä ei kiitos enää.

Valvoin myöhään, oli todella vaikeaa saada unta ja lopulta esikoinenkin heräsi pahaan uneen ennenkuin sain unen päästä kiinni. Lapsi kainalossa ahtaasti nukkuen unet jäivät muutamiin tunteihin. Herääminen oli aivan tuskaa, lisäksi oli todella huono ja huimaava olo. Niskat ovat kyllä jumissa ja mies epäili alhaista verensokeria, mutta tämä oli jotenkin erilaista. Tuntui että joku kiertäisi mun aivoja vasemmalle ja oikealle ja tuntui, että koko pää heilui ja maailma oli vinksallaan. Esikoinenkin taisi huomata, että joku oli vähän enemmän pielessä(sanoin että äitillä on kurja, vähän pipi olo), sillä hän hakeutui mun kainaloon sohvalla ja pyysi laittamaan unilauluja kännykästä ja torkuttiin sillä tavoin ehkä tunnin verran. Heräsin sitten siihen, että nuorempi lapsi heräsi ja itsellä olikin sitte jo paljon parempi olo ja selvisin aamutoimista kunnialla.
Silti tuntuu, että aivoissa on joku edelleen ”hassusti”..

Nyt tuosta yöllisestä pitsaepisodista on jotain 12 tuntia ja vähän alkaa tulla nälän tunnetta. Jotenkin nautin siitä, että syöminen ei hallitse minua, mutta toisaalta ei tämäkään nyt terveellistä ole. Ostin myös jotain proteiini- yms välipalapatukoita tätä varten, että sitten kun ei mikään maistuisi, niin voi edes sellaisen haukata, että kroppa sitten kuitenkin saa jotain ravintoa.. Olen tosi surkea syömään välipaloja ja nyt kun ei mikään maita, niin vähän vaikeaa.. Edes leipä, suurin herkkuni ei oikein herätä mitään viboja. Ehkä nyt olisi sitten aika harjoitella suhtautumaan ruokaan polttoaineena. Outo ajatus..

En muista, että silloin kuutisen vuotta sitten olisi ollut tälläisiä oireita, mutta toisaalta en muista niistä ajoista muutenkaan hirveen tarkasti mitään. Ja silloin olin lapseton sinkku, joka sai rauhassa potea olojaan, maata vaikka koko päivän jos siltä tuntui. Kuitenkin luotan siihen, että tästä on minulle enemmän hyötyä kuin haittaa ja että oireet helpottavat kun kroppa taas tottuu tähän. Lisäksi pitäisi kai myös vähän rukata tuota lääkkeenottoaikaa, ettei se pahin vaikutuspiikki osuisi juuri aamuun, jotka ovat raskaita muutenkin.

Painokin on pudonnut kilon, pitsasta huolimatta.

Labroissa käyty ja lääkäri varattu..

Labroissa käyty ja lääkäri varattu..

Mun pitäisi varmaan kirjoittaa, että kaikki hyvin, hyvää kuuluu ja voi voi, kun en ole jaksanut taas kirjoittaa.. Mutta valitettavasti kaikki ei ole hyvin.

Mulla on ollut tässä parin viime viikon ajan ihan tajuttoman pahoja univaikeuksia. Pahimmillaan nukuin 3vrk aikana yhteensä vain 8h. Nyt lapset mummolassa ja olen saanut hieman kuitattua univelkoja, tosin ei se vaan mene niin että nukkuu. Kyllähän mä nykyään saisin aika hyvin nukuttua yölläkin, jos vain saisin unta..
Mulla on ollut nyt leposyke jostain syystä tosi korkealla jatkuvasti ja nukkumaan mennessä se tuntuu jyskyttävän ihan hirveästi, kun makaan vaan hiljaa paikallani ja mua pelottaa se todella paljon. Pelkään ihan hirveästi että mulla on sepelvaltimotauti/saan sydärin, pelkään että kuolen yms. Pelkään myös paniikkikohtausta ja todellisuudentajun menettämistä..
Mutta sen sijaan että olisin niinkuin normaalit ihmiset, jotka tästä motivoituvat ja reipastuvat laittamaan elämäänsä vähän kuntoon, niin minähän tilaan pitsaa ja juon kultalonkeroa, syön sipsiä ja maistelen namuja ahdistuen ja peläten lisää!
Alkuviikosta yritin kuunnella nukkumaanmennessä erilaisia hypnoosivideoita youtubesta, mutta en pystynyt keskittymään yhtään tuohon rentoutumiseen ja puheeseen, kun mietin vain että sydän kohta pomppaa rinnasta ulos, tai että miten mun lapseni suhtautuvat mun kuolemaani, ”onneksi olen tässä alakerran sohvalla enkä sängyssä, saisikohan tätä ruhoa alas ja ulos yläkerrasta kuin nosturilla” yms kivaa. Lisäksi olen alkanut suunnitella aggressiivisesti (haluamattani) mun ja miehen eroa ja eron jälkeisiä järjestelyitä.. Ja meillä menee oikeesti tosi hyvin, mies on ihana ja kaikki toimii, hän tsemppaa mua aina ja jaksaa tukea, rakastan häntä todella paljon ja ollaan parhaat kaverit..
En todellakaan tajua mikä minua vaivaa. Onneksi nyt viime viikolla sain puhuttua näistä kaikista pakkoajatuksista hälle, luulisin että jonkinlaista masennusta ja menettämisenpelkoa..
Tosiaan nyt tänään kun lapset ovat hoidossa, en ole tehnyt mitään!! Olen herkutellut ja olen koittanut nukkua, vaikka keskellä päivää/iltaa, kunhan vain saisin univelkaa pois, kunhan vain jotenkin rentoutuisin.. Ihan sama jos unirytmi kärsii, koska mulla on ollut todella pahoja näköhäiriöitä ja jo suoranaisia pelkotiloja stressin ja unettomuuden takia. Nuoremman synttärit, siivouksineen ja leipomuksineen(stressii stressii) ei tosiaankaan parantanut asiaa. Nyt tilanne on hyvin resetoitu ja heräsin tänäaamuna neljältä ja päätin, että hitto NYT mä menen sinne verikokeisiin vihdoin! Johan mä sitä olen kuukausitolkulla siirtänyt..Menin sinne, niin hoitaja ihmetteli miksei näe mitään lähetteitä, noh nehän olivat menneet ilmeisesti jo vanhaksi. Aattelin jo että hukkareissu, mutta onneksi sai jotenkin ne uusittua ja multa otettiin 5 putkea verta ja pissanäytteen jätin ja sitten ilokseni määrättiin takaisin odotusaulaan odottamaan kutsua toiseen huoneeseen, missä otettaisiin EKG! Saan ainakin huokaista helpotuksesta tuon leposykkeen takia..

En nyt ihan tarkkaan tajunnut kysyä, että mitä kokeita siinä oli, mutta tiedän että ainakin pitkä sokeri ja kolesteroliarvot, sekä laajemmat kilpparikokeet.
Kun pääsin kotiin, soitin samantien tk varatakseni aikaa lääkärille ja kerroin tästä unettomuudesta, niin sain ajan jo ensi viikolle. Asiat siis etenevät sen suhteen viimein. Varmasti myöhemmin kadun, että tulin tätä siirtäneeksi näin paljon..

Paino synttäriherkkujen jälkeen näyttää edelleen 142kg ja risat, huh.
FB:ssä bongasin myös oikeasti sairaalloisen lihavien naisten tsemppiryhmän(nyt jo salainen/suljettu), toivottavasti siinä olisi potentiaalia, kunhan saan muut asiat kuntoon. Onhan noita äitiryhmien laihis-/kuntoiluryhmiä ollut, mutta siellä kaikki ovat vain hieman lihavia ja suurella osalla kyse pelkästään raskauskiloista. Monet jo luonnostaan aktiivisia ihmisiä, toisin kuin minä, joka on vihannut liikuntaa jo hoikkana.. Tuolla ekaa kertaa tuli sellainen fiilis, että hei onhan meitä muitakin ja keskustelun tasokin oli sellaista, että oikeasti kiinnostaa siellä vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia, eikä niin että ”iik söin tänään yhden suklaapatukan, mun laihis on pilalla” samalla ku oma päivän repsahdus on xl-koon perhepitsa, limuleka, 700g irtokarkkeja ja paketti keksejä.. Mut toisaalta, tämmösiä repsahduksia ei ole kyllä enää ihan mullekaan tullut, mutta en voi silti kehuskella, kaukana on vielä normaali…

ps. Sori, tää jostain syystä ei halua näyttää mun tekemiä kappalejakoja.. 😡