Eihän tänne ehdi ees kirjoitteleen.. Ollu ihan tosi haipakkaa, mä koko ajan odotan että koska alkaa se tasainen perusarki, mutta tuntuu ettei sitä kuulu eikä näy..?
Viime viikolla oltiin perheen kesken laivareissulla ja Disney on ice Frozen-esitystä katsomassa, sitten lähdettiin viikonlopuksi toiselle puolelle Suomea, kun mun äiti oli sairaalassa ollut koko viikon ja käytiin häntä katsomassa sekä huolehtimassa isälle ruokaa ynnä muuta. Onneksi mummolla ei mitään hengenhätää ollut, mutta selkeesti jotain vakavampaa epäilivät, kun kokonaisen viikon pitivät sydänvalvonnassa.
Lapsetkin reagoivat jo siihen hieman, että ei ehditty käydä kotona kuin kääntymässä, että helpolla tässä ei olla päästy, vaikka onkin ollut kivaakin tekemistä.
Alkuviikosta nyt olin toista kertaa psykoterapiassa ja vaikuttaa ihan hyvältä. Nää kaks ekaa kertaa olen ollu omakustanteisesti, kun sain omalle psykiatrille ajan vasta ensi kuun loppuun, joten lähetteen saaminen venyyyyy..
Paino ja ahminta ovat olleet hyvin kontrollissa, kun tuon mun lomareissun jälkeen mä olen joka ilta mennyt samaan aikaan muun perheen kanssa nukkumaan. Olen siis saanu unta vähintäänkin tarpeeksi, mutta toisaalta mulla ei ole ollut lainkaan omaa aikaa. Lasten kerhoajatkin on menneet asioita hoidellessa ja ensi viikolla ei ole hiihtolomien takia kerhoja lainkaan. Mä kaipaan todella kovasti sitä, että saisin tehdä omia juttujani, ees sen pari kolme tuntia!
Eilen mulle tuli sellainen tilaisuus, kun mies lähti lasten kanssa mummolaan ja olin puolenpäivän jälkeen jo yksin kotona. Se vaan, etten ollut varautunut yhtään ja en meinannut osata päättää tuhlaisinko ajan tehokkaaseen tekemiseen, vai laiskotteluun. Laiskottelu ja oma aika voitti ja sorruin lopulta tilaamaan pitsan, kun näytti siltä että alan himoita laivakarkkeja nälkääni. Mukamas ei ollut ”mitään ruokaa” kotona. Söin sen verran että nälkä lähti(ehkä vähän liikaakin) ja katselin lempisarjaa viaplaysta ja tein samalla käsitöitä. Illemmalla sitten päivällisiltapalaksi kolmasosan ja tänään loput lounaaksi ja vaikka maha onkin täysi, en mielestäni ole sortunut nyt pahemmin ahmimiseen. Silti vähän mietityttää pitsan tilaamisen motiivit ja muut sen syömiseen liittyvät tunteet, ei kuitenkana ollut sattumaa että tilasin sen juurikin näin ollessani ypöyksin. Jos mies olis ollut kotona mun kanssa, todennäkösesti me ei oltais tilattu kotipizzaa, koska se on miehen mielestä liian kallista. Kallista se olikin, mutta toisaalta sain siitä kolme ateriaa.. En tiedä onko se sitten ravitsemuksellisesti hyvä juttu syödä kolmella aterialla tollaista mättöä..
Seromexin olen nyt aloittanut ihan kunnolla uudestaan, en osaa sanoa onko siitä ollut vielä apua.. En ainakaan ole pahemmin mitään mättänyt, tosin ei ole ollut tilaisuuttakaan.
Mulle on tullu siitä ihan hirveää ruokatorven kipua, oksetusta ja infernaalista närästystä, kun otin sen illalla nukkumaanmennessä. Tuntui että koko mahalaukku kiehuu ja ei auta mikään, yksi ilta otin jotain 3-4 rennietä, litkin lasikaupalla vettä ja lopulta nukahdin ämpäri sylissä puoli-istuvaan asentoon. Kamalaa, kun tuntui että oksennan ihan just ja pelotti, että jos se lääke tuntuu noin pahalta mahassa, että kuinka kamalaa sitä olis oksentaa… Nyt kun oon ottanut sen ruuan yhteydessä, niin onneksi ei ole moisia tuntemuksia tullut.
Toinen outo juttu, että mulla piti menkat alkaa yli viikko sitten ja mulla tulikin viikonloppuna ihan selvät ovulaatio-oireet, TAAS. Tein varmuuden vuoksi raskaustestinkin jo yks päivä, ihan täysin nega, mutta ihmettelen että tuo seromexikö sitä kiertoa nyt sekottaa, kun ennen ollut ihan päiväntarkka kiloista ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta huolimatta. Outoa.
KARKKIPAPERIROSKIS 